Ottmar Vogel on kokenut dobermannin koulutuksen asiantuntija. Hän koulutti  mm. legendaarisen Vello von Fürstenfeldin. (Käänt. Huom.)

Käsittelen kirjoituksessani vain muutamia keskeisiä ongelmia, sillä oletan jokaisen asiaa vakavasti harrastavan tuntevan palveluskoirakoulutuksen perusasiat. Jatkuvasti törmään käsityksiin, että dobermann ei esim. pysty tehokkaasti jäljestämään tai että sitä ei saa hyvin tottelemaan. Haluaisinkin tässä artikkelissani näitä käsityksiä oikaista. Koulutuksen yksityiskohtiin täytyy jokaisen kouluttajan itse perehtyä, sillä jokainen koira reagoi yksilöllisesti ja kestää kuormitusta eri lailla.

Kuitenkin voin osoittaa useita yleispätevyyksiä, jotka liittyvät säännönmukaisesti dobermannin koulutukseen. Dobermann on käyttökoirarotu, jolla on melko voimakas temperamentti sekä varma, nopea oppimiskyky, mitkä ominaisuudet muodostavat sekä toivotun että toisaalta ei-toivotun yhdistelmän niin koulutusvaiheessa kuin jo-opitun säilyttämisessä. Näistä syistä muodostuu ongelmia niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin kouluttajalle.

Hermostunut ihminen, jolla ei ole itsehillintäkykyä, on tuskin sopiva dobermanninomistajaksi. Valitettavasti tapaa melko usein tällaisia ihmisiä dobermannin kanssa. Tällöin on seurauksena usein se, että omistaja ja koira >>kulkevat eri suuntiin>>. Vastuuntuntoisen kasvattajan olisi huolehdittava siitä, että pentu pääsee asianmukaisiin käsiin.

Dobermannin vahva temperamentti tulisi alusta alkaen suunnata oikeille urille ja milloin on tarpeen, rauhallisella ja päättäväisellä ohjauksella ehkäistä ja rajoittaa sitä. Koskaan ei dobermann saisi karata ohjaajan käsistä, sen täytyisi aina olla ohjaajan vaikutuspiirissä ohjattavissa, sen on toteltava. Myöskään ei nuoren koiran tulisi sallia omavaltaisesti tutustua ympäristöönsä, jolloin se saattaa jahdata toisia eläimiä ja häiritä ohikulkijoita. Tällainen käytös tulee johdonmukaisesti estäää; myöhemmin eivät juuri mitkään koulutusyritykset pysty korjaamaan laiminlyöntiä - koira tottuu pahoille tavoille.

Olen usein huomannut, että dobermann, kun se lasketaan vapaaksi, päästää toimintatarmonsa valloilleen ja itsenäisesti lisää välimatkaa ohjaajaan niin, etteivät mitkään käskyt enää tehoa. Tällöin koira kuitenkin palaa useimmiten ensin ohjaajansa luokse tarpeeksi riehuttuaan. Tässä tilanteessa rankaiseminen on turhaa. Neuvoisinkin liikuttamaan koiraa pentuiässä n. 8-kuukautiseksi pitkässä narussa (10 m), jolloin lenkkeiltäessä aika ajoin koiraa kutsutaan luokse ja kiitetään. N. 8 kk ylöspäin voi koiraa liikuttaa polkupyörällä aloittaen rauhallisesti, max. matkavauhti n. 15 km/h.

Tottelevaisuuskoulutuksessa on myös perustana, että koiralle ie koskaan anneta mahdollisuutta keskeyttää harjoitusta tai että korjausmahdollisuutta ei käytetä. Siksi on ehdottoman tärkeää, että koira on pitkässä hihnassa. Koulutuksen edistyessä tulee vaikeusastetta asianmukaisesti nostaa, siirtyä laahausnaruun tms. Vaatimustason nostaminen on koulutuksen edistymiselle tärkeää. Tietoinen harjoitustilanteen vaihtelu on myös tarpeen, jotta voidaan provosoida mahd. virhekäyttäytymistä, jolloin tarvittavat korjaukset voidaan suorittaa.

Ehdoton johdonmukaisuus koko koulutusvaiheen aikana on välttämätöntä, muutoin ei saavuteta tasaisen varmaa suoritusta. Yksi keskeinen virhe on, että koiraa koulutetaan aina samalla koulutusalueella, jolloin koira oppii yhdistämään tietyn ajan ja paikan tiettyihin toimintoihin ja vaikutuksiin - tätä olisi vältettävä.  Harjoittakaa dobermannianne eri paikoissa jolloin se oppii toimimaan missä ympäristössä tahansa - dobermannin täytyy alusta alkaen oppia työskentelemään missä vain mihin aikaan tahansa.

Positiivista dobermannissamme on sen myötäsyntyinen kestävyys, minkä ansiosta sitä voidaan kouluttaa samanakin päivänä sekä maastossa että tottelevaisuudessa melkein yhtäjaksoisesti vain lyhyin lepotauoin. Tämä on vastakohtana flegmaattisille käyttökoiraroduille, jotka melko pian väsyvät ja menettävät keskittymiskykynsä. Tästä syystä on dobermann oikein käsiteltynä kaikin puolin ihanteellinen koira palveluskoiraharjoituksiin.

Jälkityöskentelystä

Mikä erottaa dobermannin muista palveluskoiraroduista? No tietenkin temperamentti. Taipumus käyttää hajuaistia on suhteessa pään pitkään leveään nenäosaan. Melkein yksinomaan dobermannilla on kyky nopeaan ja rajuun jäljestykseen. Kovin rajua työskentelyä on pyrittävä välttämään, koska nopeassa jäljestyksessä koira käyttää liikaa ilmavainua. Tällöin vaikeampi maasto ja erilaiset tuuliolosuhteet aiheuttavat ilmavainua käyttävälle koiralle ongelmia. Tästä syystä on harjoituksissa työskenneltävä käyttäen 2-3 m pitkää narua ja ketjukaulainta. Näin voidaan liian nopeasti tai hosuen työskentelevää koiraa välittömästi ja tehokkaasti hillitä ja ohjata rauhalliseen ja huolelliseen työskentelyyn. On kuitenkin huomattava, että narun on oltava joustava. Koiran työskennellessä jokseenkin rauhallisesti on vältettävä komentoja ja nykäyksiä. >>Etsi>>-käsky on annettava rauhallisesti ja kehottavasti vain milloin koira epäröi. Tässäkin yhteydessä haluan painottaa, että harjoittelussa on vältettävä kaikkea kaavamaisuutta, jäljen pituutta, ikää, muotoa ja maastoa on vaihdettava.

Yhä jälleen on muistutettava koiran ohjaajaa tietyistä perusasioista jäljestettäessä; koira tulee opettaa työskentelemään niin, että se määrätietoisesti ja ilman ohjaajan vaikutusta varmasti etsii jälkeä, vaikka ohjaaja olisi vieraskin henkilö. Yleisesti tahtoisin suositella, että ennen ensimmäistä koetta (alo) dobermann suoriutuisi moitteettomasti myös vaikeammasta voittajaluokan jäljestä.  Usein koiranohjaajat uskovat, että jäljestystaito kehittyy itsestään siirryttäessä luokasta ylöspäin; mutta väittäisin, että jos dobermann jää tuolle kehitystasolle (alo), se ei juuri pysty parantamaan suoritustaan kilpailusta toiseen. Siksi onkin ensimmäisestä harjoituspäivästä lukien harjoiteltava oikein ja järkevästi.

Suojelutyöskentelystä

Dobermannimme kuuluu melko myöhään kehittyviin rotuihin. Valitettavasti se osoittaa jo varhain (usein jo 7-9 kk) taisteluhalua. Tämä johtaa usein siihen, että tietämättömyyttään kuormitetaan nuorta dobermannia enemmän kuin senhetkinen henkinen kehitysaste kestäisi.

Siksi täytyykin suojelukoulutuksessa todella ensin perehtyä tarkoin rodun ominaisuuksiin. On valitettavaa seurata, kun usein todella käyttökelpoista koiramateriaalia ajattelemattomasti pilataan. Siksi on tärkeää aluksi kärsivällisesti harjoittaa koiraa pikkuhiljaa eteenpäin - ja itseään koiran tuntemisessa. Vasta noin kolmevuotiaana voi dobermannia harjoittaa täysillä, rasittaa sitä kovalla vastuksella suojeluharjoituksissa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiraa ei voisi ylipäänsä ollenkaan kuormittaa suunnitelmallisella koulutuksella. Haluaisinkin kuvata tätä vaihetta portaikolla - ensin saavutetaan ensimmäinen porras, joka on hallittava ennen kuin siirrytään seuraavalle. Juuri näin täytyisi dobermanniamme kouluttaa. On varottava jättämästä yhtään porrasta väliin, sillä yliloikkaukset kostautuvat myöhemmin.

On huomioitava enne kaikkea seuraavaa: jos koulutuksen aikana sallitaan dobermannille kerrankin jokin virhekäyttäytyminen, on tätä virhettä hyvin vaikea korjata myöhemmin.

Suojelukoulutus onnistuakseen oikealla tavalla edellyttää ehdottoman ensiluokkaisen maalimiesavun saamista, sellaisen, joka suhtautuu rotuun ja harrastukseen oikein. Tarvitaan myös muiden harrastajien apua, jotta saadaan monipuolisempaa näkökulmaa harjoituksiin; maalimiehen vaihtuminen vaikuttaa koiraan. Suojelutyöskentelyssä on myös aluksi käytettävä pantaa ja talutinta niin kauan, kunnes harjoitus sujuu moitteettomasti.

Harjoituksia vetävän henkilön, jonka on tunnettava ko. koira, on oltava yhteydessä ohjaajaan tai toimittava itse avustajana, maalimiehenä, jolloin hän voi ilmoittaa, milloin koira on valmis siirtymään eteenpäin. Jos käytettävissä on hieman epäpäteviä maalimiehiä, on vaarana pakoon juoksevan maalimiehen kiinniotossa se, että nopeasti ja rajusti toimiva dobermannimme kiinniottotekniikka menee pahasti vikaan. - Sopivalla ja oikealla koulutuksella, koiran refleksien tuntemisella on mahdollista saavuttaa paras mahdollinen purutekniikka.

Lopuksi haluan korostaa, että tämä kirjoitus ei pyri täydellisyyden vaatimukseen. Dobermann on käsitettävä käyttökoiraksi ja se haluaa tulla käytetyksi, - tehtävämme on oikealla koulutuksella ohjata sen toimintahalu oikeille urille. Jos kouluttaja tässä onnistuu, kuuluu dobermann huomattavan etevien koirien valioihin käyttökoirien joukossa.  Dobermann vaatii ohjaajaltaan ehkä enemmän kekseliäisyyttä ja muuntautumiskykyä kuin muut rodut. Jokaisen meistä dobermannin omistajista kannattaa toimia koiramme kanssa.

Kouluttajan ja koulutettavan kontakti kehittyy koulutusyhteydestä sellaiseksi, mitä kukaan joka ei ole koiraansa kouluttanut, voi koskaan kuvitella. Siksi haastankin kaikki, jotka tähän asti ovat olleet syrjässä, toimimaan koiransa kanssa koulutuksissa - heidän dobermanninsa ovat sen ansainneet ja tulevat iloisen ja tarmokkaan työskentelyn palkitsemaan.