Johtokuntamme perustelut asialle kulkivat suunnilleen siten, että emme saisi rajoittaa koirien maahantuontia, emme ihmisten käyntejä näyttelyissä ja kokeissa ja haluamme palkita ne, jotka ovat palkintonsa ansainneet eli kuvauspakko pois maahantuonnin, näyttelyvalion ja käyttövalion arvoista, mutta sitä tiukempi pitäisi olla silloin kun dysplasialla on todella vaara levitä eli kun koiria käytetään siitokseen.

Ruotsin Hundsport käyttää asian selvittämiseen varsin runsaasti palstatilaa "voidaanko lonkkakuvaukseen luottaa?" ja erittäin mielenkiintoinen on toteamus, että Eläinlääketieteellisellä Korkeakoululla palvelevilla röntgenasiantuntijoilla on oikeus hyväksyä tai hylätä Prof. Olsson - haastateltava siis - puhuu siis monikossa.

Meillähän asia tiettävästi on professori Paatsaman harteilla. Lisäksi siellä on periaatteena epäselvissä tapauksissa mieluimmin julistaa terveeksi kuin sairaaksi - Suomen käytännöstä ei tarkkaa selvyyttä, mutta uskoisimme linjan olevan sama meilläkin. Kärkeviä kysymyksiä tehtiin myöskin siitä, miksi koiran rekisterikirja täytyy olla kuvauksissa mukana - siis miksi sitä ei voisi esittää esim. vasta kun kuvaus ja lausunto on selvillä. Tähän kysymykseenhän meilläkin usein törmätään ja saadaan  yhtä kierteleviä joskin omalla tavallaan perusteltuja vastauksia maksujen perimisen varmistamisesta jne.

Niin lahden takana kuin täällä meilläkin ilmeisesti pelätään samaa, että koiran omistajan "lonkat" vaikuttaisivat asiaan enemmän kuin olisi toivottavaa. Olipa näiden asioiden kanssa miten tahansa, on todettava, että kuvauksen tultua kuvaan mukaan edes nykyisessä muodossaan ja kun siitokseen on käytetty ilmeisesti runsaammin terveitä yksilöitä, ollaan pääsemässä yhä terveempiin yksilöihin ja siihenhän mekin pyrimme.