Koiranäyttely Leningradissa 21.-24.5.1965
| Huhtikuussa
sain Bokseriyhdistyksen kautta kuulla, että Leningradissa pidetään
koiranäyttely. Eräs matkatoimisto Helsingissä teki erittäin
edullisen tarjouksen 30 hengelle (144 mk hengeltä).
Saimme kokoon 30 hengen ryhmän ja niin lähdimme matkaan kohti meille tuntematonta koiramaata. Matkareitti kulki Viipurin kautta Leningradiin. Viipurissa astui autoon venäläinen matkanjohtaja, joka opasti meitä neljän päivän ajan Leningradissa. Kävimme kirkoissa ja museoissa ja katselimme nähtävyyksiä. Kaikkeen ei kuitenkaan ollut aikaa, koska olimme vain neljä päivää siellä. Koska matka oli halpa, oli myös ruoka sen mukaista, syötävää kuitenkin. Hotelli ja huoneet olivat täysin länsimaisen maun mukaiset. Minulle sanottiin, että voi hyvin matkustaa myös omalla autolla ja aionkin yrittää ajaa Moskovaan ensi vuonna. Matkaa Helsingistä Moskovaan kertyy n. 900 km. Tiet ovat hyviä, mutta kapeita. Nyt itse näyttelyyn. Haluan tuoda kaiken esiin niinkuin sen näin. Ensimmäiseksi menin dobermannkehään. Koska en osaa sanaakaan venäjää, yritin saksankilellä ja kuvitelkaa hämmästykseni, kun kaikki kolme tuomaria puhuivat saksaa. Kerroin heille, mistä tulin ja mitä tahdoin ja he kaikki olivat erittäin kiinnostuneita. Sain vastata kysymyksiin vähintään puolen tunnin ajan ennen kuin arvostelua jatkettiin. Yritin selittää mahdollisimman paljon länsimaisista koirista, rotumääritelmästä, näyttelyistä ja arvostelusta. Minut pyydettiin mukaan tuomariksi kehään arvostelemaan. Voin täydellä syyllä sanoa, että minut otettiin erittäin ystävällisesti vastaan ja sain hyviä ystäviä. Kaikki koirat olivat Itä-Saksalaista alkuperää ja huonoja ulkomuodoltaan ja rakenteeltaan keskitason alapuolelta. Pää oli lyhyt ja leveä, kaula usein liian lyhyt, selkä oli kyllä lyhyt, mutta lantio erosi niin, että en saanut mitään kuvaa selkälinjasta. Väreistä voin sanoa, että erittäin harvalla koiralla näin oikeat värimerkit. Meidän mittapuumme mukaan nämä koirat olivat oikea katastrofi. Minua tämä säälitti niin, että lahjoitin heille kesäkuussa yhden urospennun. Koirien arvostelu tapahtui seuraavasti. Kolme tuomaria arvostelee aina samassa kehässä, johon voidaan ottaa vielä kolme aputuomaria. Huonoin koira saa aina ensimmäiseksi arvostelunsa, niin että paras koira jää viimeiseksi kehään. Valiettavasti
en voi paljon muuta kirjoittaa Leningradin näyttelystä, mutta
odotan piakkoin täydellistä kertomusta koiraharrastuksesta Venäjällä.
Kaikesta huolimatta voin sanoa, että matka kannatti. Vaikkakaan en
nähnyt hyviä koiria, sain ainakin yhteyttä dobermannystäviin,
joista aikaisemmin emme tienneet paljon mitään. Olen silti sitä
mieltä, että tässä tapauksessa voimme ylittää
poliittiset rajat ja ensisijaisesti ajatella kaunista rotuamme ja sen leviämistä
ja oikeaa rotumääritelmää. Jos me emme sitä tee,
tekee sen joku muu ja silloin se ei emää ole samaa. Jos joku
dobermannystävä haluaa osoitteita Venäjälle, voi hän
kääntyä puoleeni.
|
© Dobermann
Pedigrees - Finland