Syyskuun alkupäivinä puolen yön aikaan oli ystävämme Aron ulkoilemassa omistajansa kanssa Hesperian puiston lähistöllä, kun kolme herraa, yksi kiiltävänappinen ja kaksi siviilipukuista, jotka myös osittautuivat poliiseiksi, tulivat vanha hattu mukanaan kysymään, onko koira koulutettu.

Omistaja herra Rung vastasi hyvin vaatimattomasi: "Hieman  istuu maahan ym. pientä". Selvisihän siinä myös, että jonkin verran jäljenottoa on  myös yritetty, mutta vain viestiharjoitusten yhteydessä. 

"Museokadulla on sattunut murto", kertoi yksi miehistä ja jatkoi hattua osoittaen", tässä hänen hattunsa, mies pääsi karkuun ja piileksii jossakin tuolla puiston pensaikoissa".

Rung ojensi hatun koiralleen ja Aron sen saatuaan havaitsi: tässäpä hauska lelu, parasta, kun hieman ravistelen sitä. Hattu otettiin pois ja Aron päästettiin vapaaksi. Etsi-komennon seuraamana Aron otti suunnan suoraan puiston halki sen toiseen päähän. Nyt se karkasi, oli omistajan ainoa ajatus. Ei se siellä päin voi olla, sanoivat poliisit. Samalla alkoi kuulua armotonta haukuntaa ja miehille tuli kiire seurata koiran perässä. Lähestyessään pensaikkoa kuulivat neljä puuskuttavaa miestä surkean äänen. "Viekää pois tuo peto"! Ensimmäistä käskyä noudattaen Aron väistyi näyttämöltä omistajansa viereen katsomaan, kuinka pidätetty vietiin pois.

Näin Caricon Aron osoitti, että jos sitä joskus vähän pilaillaankin omistajan kustannuksella, niin tosipaikan tullen sitä kyllä osataan.

Tämä teko oli sitä luokkaa, että on katsottava Aronia kunnioittavasti. Harva Matti Meikäläisen koira, vaikka tilaisuuden saisikin, pystyisi suoriutumaan tehtävästä, etenkin kun varsinainen jälkikoulutus puuttuu kokonaan. Hyvä Aron!