Tähänastiset tapahtumat ovat seuraavat: Ensimmäinen valkoinen narttu, SHEBA, syntyi mustista vanhemmista. On syytä epäillä, että se ei ollut emänsä ensimmäinen valkoinen pentu, sillä on olemassa todisteita valkoisesta uroksesta, nartun aikaisemmasta pentueesta erään toisen uroksen kanssa, mutta tämä pentue jätettiin rekisteröimättä. Joillakin muilla tämän nartun pennuilla saattaa olla valkoisia karvoja, mitä esiintyy silloin tällöin myös huippuyhdistelmissä. Niinpä dobermanneilla on valkoinen perintötekijä kuten muillakin roduilla, vaikka se ei ole toivottavaa. Mustien vanhempien valkoinen pentu on mahdoton, ellei ole tapahtunut mutaatiota tai takana ole jotain toista rotua. Jälkimmäisessä tapauksessa ei tunnu mahdolliselta, että pentuesisarukset ja niiden jälkeläiset vaikuttavat täysin puhdasrotuisilta, kun on käytetty voimakasta sisäsiitosta.

Aluksi Sheba myytiin eräälle pariskunnalle, joka asui lähellä kasvattajaa. He muuttivat pian toiseen kaupunkiin ja myivät siellä Sheban edelleen. Uusi omistaja sai kasvattajalta rekisteröintilomakkeen, jossa koiran väriksi oli merkitty fawn (albino). Omistajan lähetettyä lomakkeen AKC:iin (vastaa meidän Kennelliittoamme) hän sai sieltä kirjeen , jossa todettiin, että koiraa ei voida ilman muuta rekisteröidä ja pyydettiin valokuva siitä. Omistajan lähetettyä kuvat AKC kirjoitti hänelle: >>Komitean mielipide on, että tämä narttu on valkoinen.>> Tämän jälkeen suoritettiin rekisteröinti ja siten ensimmäinen valkoinen dobermanni oli rekisteröity.

Sheba astutettiin lähellä asuvalla uroksella, joka oli musta ja luultavasti homotsygotti, sillä koko pentue oli mustia. Myöhemmin se astutettiin mustalla pojallaan, jolla siis oli valkoinen resessiivinen geeni, ja tuloksena oli yksi musta ja kaksi valkoista urosta. Tämän jälkeen yhdistettiin kaksi mustaa ensimmäisestä pentueesta, jolloin useiden mustien lisäksi saatiin kaksi valkoista narttua. Suunnitteilla on valkoisten narttujen ja urosten yhdistäminen kokonaan valkoisen pentueen saamiseksi.

Mustat yksilöt, jolla kaikilla on valkoinen resessiivinen geeni, aiheuttavat suurempia ongelmia kuin valkoiset. Epäluuloton uroksen (mahdollisesti jopa valion) tai nartun omistaja päättää käyttää koiraansa jalostukseen ja saatuaan ensimmäisessä pentueessa vain normaalinvärisiä jälkeläisiä saattaa siirtyä linjasiitokseen - bingo - syntyy valkoisia pentuja. Tai joku näistä valkoisen geenin kantajista yhdistetään sellaisen koiran kanssa, jolla on kaikkien neljän värin geenit, ja niiden jälkeläisiä linjasiitetään keskenään, jolloin voitaisiin helposti saada pentue, jossa on mustia, ruskeita, sinisiä, fawn-värisiä ja valkoisia yksilöitä. Tämä ei vain ole oletus, se on tosiasia.

Niille jotka epäilevät valkoisten syntyneen >>haalistuneiden>> (alkuperäistekstissä >>diloted>>, jos tiedätte paremman termin, käyttäkää sitä) värien (sininen ja fawn) risteytyksessä, kerrottakoon, että ensimmäinen >>haalistunut>>, joka oli sininen, löytyy kuudennessa sukupolvessa. Kolme ensimmäistä sukupolvea ovat kaikki mustia lukuunottamatta yhtä ruskeaa koiraa.

Kuten aikaisemmin mainittiin tuntuisi todennäköiseltä, että nämä valkoiset ovat albinoja. Tämän kanssa tosin on ristiriidassa se, että näiden koirien silmät ovat siniset, yleensähän ollaan sitä mieltä, että albinon silmät ovat vaaleanpunaiset. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin esittäneet, että albinoilla voi olla siniset silmät. Toisaalta, jos on kysymys valkoisesta geenistä, joka esiintyy esimerkiksi bokserilla ja corgeilla, silmät ovat tummat, silmänympärykset, huulet, polkuanturat ja kynnet yleensä värilliset ja tällöin turkissa on usein kellertävä vivahdus. Joskus näillä koirilla esiintyy kuuroutta ja sokeutta, vaikka useimmat valkoiset koirat ovat täysin terveitä.

Kaikilla koirilla, kaikilla roduilla on perintötekijöissään >>roskaa>>. Dobermanneilla tämä esiintyy yleensä valkoisena viivana rinnassa, valkoisena kyntenä tai muutamana valkoisena karvana vatsassa. On mahdollista, muuta epätodennäköistä, että nämä valkoiset dobermannit ovat merkkinä valkoisesta resessiivisestä geenistä, joka on ollut piilossa kauan aikaa. Todennäköisemmältä tuntuu, että on tapahtunut mutaatio, jonka seurauksena uusi valkoinen resessiivinen geeni on vakiintunut rotuun. Ei nimittäin vaikuta uskottavalta, että geeni, joka sai aikaan valkoisia ja mustavalkoisia yksilöitä Louis Dobermannin ensimmäisessä pentueessa, olisi säilynyt rodussa sata vuotta tulematta esiin ennen kuin nyt.

Valkoisia koiria on esiintynyt enemmänkin, mutta niistä ei ole saatu tietoja, vaan valkoiset pennut on lopetettu välittömästi. Muitakin outoja värejä on esiintynyt: Eräässä näyttelyssä oli kaksi fawn-värisiksi rekisteröityä koiraa, joilla ei ollut lainkaan merkkejä ja väri oli pikemminkin bokserin tai vizlan kuin fawn-dobermannin. Kasvattaja väitti koiria puhdasrotuisiksi. Eräs tunnettu kasvattaja kertoi nähneensä pentueen, jossa normaalinväristen pentujen lisäksi oli sinijuovikas koira. Eräässä huippuluokan pentueessa syntyi kirjavaa cockerspanielia väriltään muistuttava koira.

Mitä voimme tehdä näille koirille? Hyväksymmekö sen, että AKC rekisteröi valkoisia dobermanneja ja onko rotumääritelmään lisättävä valkoinen viidenneksi hyväksytyksi väriksi sekä sallittava valkoisten pääsy näyttelyihin? Joka tapauksessa vaikuttaa selvältä, että valkoinen väri on tullut jäädäkseen emmekä pysty hävittämään sitä. 

(Tiivistelmä Judy Doneiron eräässä amerikkalaisessa alan julkaisussa ilmestyneestä artikkelista, käännös Minna Pajula.)

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia. Myös mitä mieltä ollaan rotumääritelmässä mainitsemattomien värien rekisteröimisestä? Entä pitääkö syntyneen valkoisen yksilön estää koko pentueen rekisteröinti, saattavathan normaalinväriset yksilöt olla geenin kantajia?