[] [] Vuoden 1970 Voittajanäyttelyn kauneimmaksi koiraksi valittiin dobermannnarttu Gunthersforst Sandra SF7503/69. Lopputulos saattoi yllättää monen, sillä Sandra oli vasta 13 kk. Vanha ja kilpaili siten vielä nuorten luokassa, mutta yllättikö tulos myös Sandran omistajan Stina Teckenbergin, vai oliko tulos odotettu.

- En oikein osannut odottaa niin paljon, myöntää käsityönopettaja Stina Teckenberg. 
- Kyllä minä uskoin Sandraan ja kun se sitten tuli rotunsa voittajaksi, aloin jo pelätä seuraavaa koitosta. 
- Te ette itse esittänyt koiraanne ? 
- En, puhuin siitä Grothin kanssa, Sandra on Grothin kasvatteja, ja hänkin oli sitä mieltä, että rouva Groth voisi viedä Sandran paremmin, ja niin hän sitten esitti sen. Sandra oli todella loistava, se täytyy myöntää. 

Stina Teckenberg, jolla myös on dobermannuros ja mäyräkoira, kertoo aina ihailleensa juuri dobermanneja. 
- Olin aikaisemmin toimessa Tammisaaressa, ja kun sieltä sitten muutin kotiin, Nikkilään, hankin heti dobermannin. Se oli uros, ja jotenkin petyin siinä. Uskoin kuitenkin dobermanniin ja niin sitten ostin tämän Sandran Grothilta, ja se on ollut kyllä meille todellinen ilon aihe. Se tuli siinä 8 viikon vanhana ja siitä asti se on saanut olla vapaana tuolla pihalla. Se on niin hyväluonteinen, ettei tarvitse pelätä sen aiheuttavan mitään vahinkoa, eikä se pihalta mene minnekään. Ja mitä tulee sen kunnon ylläpitämiseen, niin pyöräilen sen kanssa päivittäin 5-10 km. Siinä pysyy itse samalla hyvässä kunnossa. 

Perheessä on ollut melkein aina koiria, colliekoiria, mäyräkoiria. 

- Onko dobermannia vaikeampi kasvattaa kuin muita ? 
- Koulutus on kyllä jonkin verran kovempi ja muutenkin toisenlaista kuin esim. collien kanssa. Se on kuin haaste, ja siksi se on myös mielenkiintoisempi. Muuten dobermannia on helppo hoitaa. Ei tarvitse trimmata eikä pestä. Lyhyt turkki ei myöskään aiheuta paljoakaan karvoja sisällä. Niin, kyllä minä olen tehnyt työtä tämän Sandran kanssa, voi melkein sanoa yötä päivää. Ainahan minä olen rakastanut koiria, mutta tätä Sandraa olen rakastanut erikoisesti. Se on luonteeltaan niin sävyisä ja oppii helposti. Ihanne-koira, tai sanotaanko koiran ihanne ainakin minulle.

- Miten te olette ruokkinut Sandraa? 
Sandra katsoo minua kun mainitsen sen nimen ja jää odottamaan mitä nyt tapahtuu. Se on koko ajan ollut emäntänsä vieressä ja seuraa valokuvaajaa ja minua jonkinlaisella epäluuloisella odotuksella. Kun salamavalo leimahtaa, vilkaisee se nopeasti emäntäänsä, ja rauhoittuu heti kun se tuntee emännän käden kaulallaan. - Se on saanut aivan normaalin penturuokinnan. Nykyään annan sille melko usein kuivaa kalaa. Kala antaa turkille kiiltoa ja muutenkin pitää sen hyvässä kunnossa. Sandra on kyllä kaikkiruokainen, enkä yleensä valmista yksinomaan koiria varten ruokaa. Kotiruoka, jossa on lihaa, kelpaa myös sille. 

- Myisittekö Sandran? 
- En koskaan, en ikinä. En edes arvioi sen hintaa, sillä se olisi sama kuin panisi oman lapsensa otsaan hintalapun.

Gunthersforst Sandra on Kennel Gunhersforst'in kasvatteja. Günter Groth on toiminut koirin kanssa vuodesta 1939 lähtien. Hän on myös tunnettu nimi Suomen kennelväen keskuudessa. - Aloin sinä vuonna kasvattaa Saksassa saksanpaimenkoiria, ja siitä lähtien olen toiminut koirin parissa. Koulutin myös sota-aikana ensimmäiset laskuvarjokoirat, satoja sotakoiria, kertoo Günter Groth istuessani olohuoneessa, jossa saamalla on viisi-kuusi dobermannia, yksi villakoira ja yksi mäyräkoira. Koirat liikkuvat vapaasti ja käyvät tämän tästä tervehtimässä valokuvaajaa ja minua. 

Sitten tulimme Suomeen ja aloin kasvattaa saksanpaimenkoiria ja niitä minulla oli vuoteen 1956 asti, jolloin siirryin kasvattamaan dobermanneja. Günter Groth on Suomen suurin dobermannien kasvattaja ja hänen koiransa ovat kuuluja siitä, että niillä on hyvä luonne. 

Mistä se johtuu?
- No ensinnäkin, minä vältän ehdottomasti sisäsiitosta. Jos havaitsen koirissani luonnevikaa, niin poistan sen heti.
En ole koiran omistaja vaan kasvattaja. Ja uskon, ettei Suomessa ole niin jalostettua rotua tänään kuin dobermanni. 

Minulla on nyt neljä polvea omia kasvattejani ja koirien tasoa kuvaa se, että myyn dobermanneja Saksaan. Rodun alkuperämaahan. Olen myös myynyt Espanjaan, Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan. Juuri parasta aikaa minulla on yksi tilaus jälleen Saksaan. Tuntuu ehkä ihmeelliseltä minun sanottavaksi, mutta olen sitä mieltä, että dobermanni on vaarallinen koira, jos se on kova taikka hermostunut. Pitäisinkin dobermannin luonnetta pääasiana, sillä sillä on hyvä luonne. Ainakin kaikilla minun koirillani. Günter Groth silittää miettien edessä olevaa dobermannin päätä ja toteaa. 

- Dobermanni on jalo ja älykäs koira. Sen pito vaatii aikaa. Kysynkin aina, kun joku haluaa ostaa minulta dobermannin, että onko teillä aikaa sitä varten. Mikäli huomaan, ettei aikaa ostajalla ole, en myy koiraa. Tämä rotu ei sovi kaikille. 

- Kannattaako koirien kasvatus? 
- Ei sillä rikastu ainakaan. Saksassa myytiin viime vuoden voittaja Japaniin kolmellakymmenellätuhannella markalla. Ja saksanpaimenkoiran hinta oli satatuhatta markkaa. Siellä tuntuu koiran kasvattaminen kannattavan. 

Olen muuten tuonut Saksasta 7 dobermannia ja kun ajatellaan esimerkiksi niiden hintaa ja mitä pennut maksavat, niin ei siitä paljoa itselle jää. Tämä on jalostustyötä ja tuskin jalostustyöstä koskaan saa omiaan takaisin. Günther Grothin kasvattajaluokka on saanut lukuisia ensi palkintoja. 

Mikä on tärkeintä kasvattajalle? 
- Minun mielestäni tärkeintä on se, että tietää mitä vikoja on omissa koirissa ja kun ne tietää, on viat korjattava. Tavallisesti näkee niitä vikoja vain muiden koirissa. Kasvattajasta tulee ikään kuin sokea silloin kun hän arvioi omiansa. Aikaisemmin oli dobermanneissa liian paljon sisäsiitosta ja tämä luonnollisesti kostautui. Minä hankin uutta verta ja tulokset ovat jo näkyvissä. Viime vuonna olimme kolme kertaa näyttelyiden paras kasvattajaluokka.

- Odotitteko Sandran voittavan? 
- Sandra on hieno koira, joten mikään suuri yllätys se ei ollut, vaikkakin myöntää täytyy, että yllätyin siitä, että se voitti nyt jo. Se on nuori koira ja odotinkin sen tulevan esille noin vuoden päästä. Siitähän tuli myös Lappeenrannassa näyttelyn kaunein koira. Sen emä on Gunthersforst Esta ja isä Zar von Forell, tuontikoira Saksasta. Uskoimme lujasti tästä syntyvän hyviä jälkeläisiä ja niin on myös käynyt. 

Sandra on ollut täällä meillä usein ja siihen pätee, kuten muihinkin luovuttamiini koiriin, että kehotan aina aloittamaan dobermannin koulutuksen jo 5 kk vanhana. Koiran ja omistajan välinen suhde täytyy olla kiinteä ja luottamuksellinen ja suhde on aloitettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Minä koulutan täällä meillä joka sunnuntai kello 11 koiria. Tänne saa tulla kuka tahansa ja neuvot ja koulutus on maksutonta. 

Mielestäni meillä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota koiran koulutukseen. Meillä koulutetaan nykyään vain lämpimänä vuodenaikana ja se on hiukan väärin. Pitäisi pyrkiä kouluttamaan ympäri vuoden. Kyllä koira kestää myös pakkasia, sen olen tullut huomaamaan. 

- Minkälaiseksi dobermanni muuttuu, jos korvien typistys kielletään? 
- Jos laki kieltää korvien typistyksen, niin alan jalostaa koiria, joilla on pystykorvat. Se käy kyllä päinsä ja minulla on tälläkin hetkellä pentu, jolla on melko pystyt korvat. Tällainen jalostus kyllä kestää noin 10-15 vuotta eli 4-5 polvea, mutta olen varma, että tämä asia voidaan hoitaa myös jalostuksen avulla. Toivon kuitenkin, ettei lakia hyväksyttäisi. 

Oman arvokkaan panoksen on Günter Groth antanut Suomen kennelelämään ja siitä ovat osoituksena monet palkinnot ja kunnianosoitukset, joita hänen kasvateilleen on tullut. Toivomme jatkuvaa menestystä hänen uurastukselleen. []