Miltä näyttää jenkkihauva

Kuvista ja filmeistä jo näkee, että amerikkalainen dobberi on yleensä meikäläistä pienempi ja sirompi, kokonaisvaikutelmaltaan melkoisesti kevyempi. Tämän huomioi heti Tabekin nähtyään suomalaisia luppakorvia. >>Kauheaa, mitä karhuja>> - siinä alkukommentti, mutta jo erikoisnäyttelyssä Tervasaaressa hän totesi, että meillä näyttää olevan paljon erittäin kauniita koiria myös toiseen tyyppiin tottuneen silmän katsella.

Näyttelytuomareilla - jotka usein pyydetään rodun kotimaasta Saksasta - on Yhdysvalloissa tavallisesti hyvin tiukka linja. Paljon huomiota kiinnitetään rakenneseikkojen lisäksi pieniin yksityiskohtiin, kuten esim. hännän oikeaan pituuteen - typistäminen on pitänyt tapahtua juuri oikeiden nikamien välistä eikä jotain sinnepäin, kuten meillä aika usein näyttää käyneen. Karvan laatu on toinen tärkeä seikka. Pieninkään laineikkuus ei tule kysymykseen, turkin on oltava sileä ja kiiltävä. Meidän koiriemme turkit näyttivät Tabesta varsin karkeakarvaisilta, mutta erilainen ilmastokin voi vaikuttaa tähän seikkkaan.

Korvien on ehdottomasti oltava typistetyt. Vain hipit pitävät luppakorvia, eikä niillä ole asiaa näyttelyy, naureskeli Tabe, jota kovasti harmittaa meikäläinen typistyskielto. Komea koirahan tämä luppakorvakin on, hän toteaa, mutta kyllä siihen täytyy silmän ensin tottua. Amerikkalaisten koirien etutassuista poistetaan ilman muuta myös kannukset - meillähän käytäntö tässä suhteessa on hyvin kirjava.

Mitä dobberi osaa

Pääpaino amerikkalaisella dobberilla on kuitenkin käyttöominaisuuksissa ja näitä esittelevät näytökset ovat sikäläisten koiranäyttelyiden vetonauloja. Kalifornian suurin vuotuinen koiranäyttely, Golden Gate Kennel Clubin järjestämä Dog Show esittelee joka tammikuussa mm. huippukoulutetun Dobermann-team'in, jonka noin kahdeksantoista esiintyjää kaikki ovat suojelukoiria parhaasta päästä. Esitystä johtaa ylikouluttaja, joka antaa sanalliset komennot. Koirat saavat ohjaajiltaan vain pienet käsimerkit, ja kaikki tottelevaisuusliikkeet suoritetaan yhtaikaisesti. (Kouluttajat käyttävät muutoin yleisesti saksankileisiä komentoja). 

Koirien suorituskykyä esittelevässä näytöksen osassa koirat mm. kiipeävät teräväkärkisen kolmion muotoisille metallitikkaille ja tasapainoilevat seuraavaan komentoon saakka yhdellä ainoalla metallipuolalla kolmion huipulla ennenkuin laskeutuvat jyrkkiä tikkaita alaspäin - varmasti tarpeellinen taito suurkaupunkien paloporrasviidakoissa. Työpalvelua esittelevässä näytöksessä taas on tehokeinoina poliisiautoja valonheittimineen ja sireeneineen ja koirat hyökkäävät pakoon yrittävän maalimiehen kimppuun. - Eipä ihme, että moisin keinoin dobermann on saatu huiman kunnioituksen kohteeksi siellä rapakon takana.

Koulutettu amerikkalainen dobermann ei ikinä kääntäisi selkäänsä vieraalle, selitti Tabe silmäillen hieman ällistyneenä  unisena köllötteleviä karvanaamojamme. Tämän olin valmis uskomaan katseltuani hieman aikaisemmin TV:n esittämää superpoliisi Columboa, jossa kaksi siroa tappajakoiraa suorittivat murhaajan puolesta ns. likaisen työn dobermannmaisella tehokkuudella. (Moni muukin lienee nähnyt kyseisen pätkän, eikä siitä juuri omia kotikoiriamme tunnistanut, mutta amerikkalaisesta käyttökoirasta ne antoivat melko hurjan käsityksen).

Hyvä dobberi kallis

Dobermann on ihanteellinen koira kouluttaa, sanovat amerikkalaiset. Poliisikoirakoulutus on tehokasta ja heikot yksilöt karsitaan joukosta välittömästi. Koulutusmenetelmänä käytetään yleisesti ns. ketjumenetelmää. Rikkaat ostavat koiransa valmiiksi koulutettuna ja maksavat niistä huikeita summia. Myös hyväksi tunnetut kouluttajat pyörittelevät melkoista bisnestä.

Dobermannin arvo on rapakon takana tunnustettu asia, mutta pennuista maksettavat hinnat vaihtelevat suuresti. hyvä kasvattaja, jonka koirat ovat tunnetuista suvuista, myy pentunsa jo ennen astutusta ja saa koiristaan kovan hinnan. Värillä on myös väliä. Musta - jonka sikäläisen uskomuksen mukaan aina pitäisi olla ihmisen ensimmäisen dobermannin väri - on halvempi kuin punainen, ja tämä taas halvempi kuin erittäin harvinainen sininen. Punaisiakin on Amerikassa huomattavasti vähemmän kuin meillä näyttäisi olevan, sanoi Tabe erikoisnäyttelyssä pistäytyessään. Meillähän punainen (ruskea) väri on viime vuosina kovasti yleistynyt ja saanut vankat kannattajansa. Tosin ei meillä kaiketi uskota että värillä olisi jotain vaikutusta koiran luonteeseen ja kasvatettavuuteen. (Asiasta voisi ehkä virittää kiintoisan keskustelun niiden dobermannomistajien kesken joiden perheeseen on kumpaakin väriä kuulunut).

Pennut ovat vaarassa

Vaikka dobermann lähinnä tunnetaankin tehokkaana rikollisuuden vastustajana, on siitä nyttemmin tullut myös rikosten suosittu kohde. Amerikassa on koirien kidnappaus saavuttanut hälyttävät mittasuhteet. Jos pennun jättää hetkeksikään yksin - pihalle, autoon, kaupan ulkopuolelle tms., voi olla melko varma, että se on kadonnut. Takaisin sen saa maksamalla huomattavan summan, esim. 250 dollaria. Sama koira voidaan kidnapata useamman kerran. Eräs Taben tuntema pentu oli tullut maksamaan emännälleen ylimääräiset tuhatkunta dollaria ennen kuin poliisi sai kiinni kidnappaajan.

Amerikkalainen dobermann on monella tavoin julkkis. Siellä elokuvateattereissa pyörinyt filmi >>Dobermannit pankkiryöstäjinä>> keräsi teattereiden eteen sankat mielenosoittajajoukot, jotka julistivat dobermannin tappajaksi. Vastalauseeksi keräsivät dobermanninomistajat suuret kulkueet, joissa perheet koirineen esittelivät mielenosoittajille mitalin toista puolta, uskollista ja lapsirakasta perheenjäsentä, jota vieraatkin voivat lähestyä.