Jo toukokuussa pidetty Tampereen koiranäyttely on yhä vielä muistelemisen arvoinen. Näyttely oli erinomaisesti järjestetty; kaikki sujui kitkattomasti ja aikataulun mukaisesti, vaikka näyttelyssä oli mukana n. 460 koiraa ja katsojia kerrottiin käyneen lähes 4.000. Palkinnot ja kunniakirjatkin saatiin melkein välittömästi kunkin rodun arvostelun tapahduttua, mitä ei voi monesta muusta näyttelystä sanoa.

Näyttelyn järjestelytehtävissä oli mukana mm. Tampereen Palveluskoiraharrastajat, joten ei ollut mikään ihme, että yleisön viihdykkeeksi oli pystytty järjestämään onnistunut palveluskoiranäytös. Meitä dobermannharrastajia sykähdytti vallan tavattomasti se, että viidestä esiintyjästä oli kolme dobermannia. Kaksi muuta olivat Saksanpaimenkoiria. Tämä ryhmä oli koottu Östersundin vetokisoissa mukana olleesta Suomen edustusjoukkueesta, joten dobermannit olivat tietysti Kouvolan Aitta-ahojen Nackaskogens Attaché ja Tamperelaiset Martti Tikkasen Carikon Ars ja Seppo Turkan Alarik.

Iltapäivällä huusimme äänemme käheiksi Attachén puolesta näyttelyn parasta palveluskoiraa valittaessa. Meitä ei kuitenkaan yhtään harmittanut, vaikka tiukan kaksinkamppailun jälkeen voiton veikin rottweileruros Suojan Balbo. om. Saimi Kärkkäinen Malmilta. Päivä oli ollut todella hieno.

Kun Lappeenrannan Palveluskoirayhdistys ystävällisesti lähetti SDY:lle kutsun saapua Haukkulaakson majan vihkiäistilaisuuteen 12.6., sopi tämä meidän matkasuunnitelmiimme mainiosti, sillä olimmehan ilmoittaneet koiramme seuraavana päivänä pidettävään Mikkelin näyttelyyn.

Olimme jo aikaisemmin kuulleet huhuja tästä LPKY:n suurenmoisesta saavutuksesta, mutta vasta paikan päällä saatoimme todeta, miten tavattoman paljon innostusta ja työtä tämä talkoovoimin pystyyn saatu kilpailu ja harjoituspaikka oli vaatinut

Majan rakennustyöt oli aloitettu jo vuonna 1961 ja valmistuttuaan se käsitti huoneen, keittiön, saunan sekä runsaasti yöpymistiloja ullakolla. Maja oli rakennettu pienen metsälammen rannalle, jonne oli mukava saunan jälkeen pulahtaa uimaan. LPKY:n omistama oma alue on 5.6 ha. Lisäksi on saatu lupa käyttää vapaasti ympärillä olevia metsiä kilpailuissa ja harjoituksissa. Taipalsaareen, jonne maja on rakennettu, kertyy Lappeenrannasta matkaa 33 km.

Vihkiäistilaisuuteen oli saapunut eri yhdistysten edustajia aina Helsingistä ja Lahdesta saakka. Siellä nähtiin myös tunnettuja kilpailu- ja ulkomuototuomareita. Monet yhdistykset ja yksittäiset muistivat lahjoilla ja onnittelusähkeillä.

LPKY:n puheenjohtaja Osmo Aspela lausui tervehdyssanat, jonka jälkeen vieraat saivat nauttia karjalaisen pitopöydän moninaisista herkuista. Aterioinnin jälkeen saimme kuulla majan rakennusvaiheista ja ilta jatkui rattoisan keskustelun merkeissä.

Kesäkuun 19. päivänä pakkasivat retkeilynhaluiset kansalaiset telttansa ja makuusäkkinsä autoihin ja suunnistivat kohti Kouvolaa. Oltiin menossa Kouvolan Erä-miesten omistamalle majalle Tihvetjärven rannalle n. 40 km Kouvolasta Lappeenrantaan päin.

Emännät, Evy Poutianen ja Anna-Liisa Aitta-aho, olivat laittaneet tuliaiskahvit valmiiksi ja niitä nauttiessamme kuuntelimme tervetuliaispuheet. Oli meille erittäin suuri kunnia, että Kymenläänin Kennelpiirin puheenjohtaja Alfred Askola, Kouvolan Erämiesten sihteeri Heikki Yli-talo ja Kouvolan Palveluskoirayhdistyksen puheenjohtaja Väinö Kauppinen olivat saapuneet majalle toivottamaan meidät tervetulleiksi. Lahoitimme Kouvolan Erä-miehille kiitokseksi tästä viikonlopusta yhdistyksemme merkillä varustetun lautasen.

Ilta jatkui sitten vähemmän virallisissa merkeissä; kerrottiin kuulumisia, pelattiin seurapelejä, paistettiin makkaroita, tanssittiin, käytiin saunassa ja uimassa ja muodostivatpa jotkut kalastusretkikunnankin, jonka saalis, 10 cm pituinen ahven, tuskin eroittui kuvassamme.

Ilma ei tosin ollut kaikkein suotuisin, mutta sekös meitä haittasi. Sade vain niin piristävästi ropsutti teltan kattoa; teltassahan oli yövyttävä - retkellä kun oltiin - vaikka majassa olisi ollut yllin kyllin tilaa.

Seuraavana päivänä teki lihasoppa hyvin kauppansa ja kun edellisen illan tapahtumat oli käyty läpi ja juteltu loppuun kesken jääneet asiat, olikin aika ajatella paluumatkaa.
Vielä kerran kiitos hauskasta viikonlopusta koko Kouvolan poppoolle ja ennen kaikkea järjestelypuolesta vastanneelle Olavi Aaltoselle.

Keskellä kesää 4.7. järjestetty Tammisaaren näyttely, jossa SDY:kin oli mukana yhtenä järjestävänä osapuolena, keräsi odotettua enemmän koiria, eli 238 kpl ja toi siten tarpeellisen lisän yhdistyksemme kukkaroon, joka oli jo alkanut uhkaavasti keventyä lähinnä tämän lehden, mutta muutenkin vilkkaan toiminnan takia.

Tammeisaaressa ei oltu useaan vuoteen järjestetty koiranäyttelyä ja niinpä Rottweilereiden Turun Alaosasto ja Tammisaaren paikallinen yhdistys Västra Nylands Stövarklubb, jotka etupäässä huolehtivat järjestelytoiminnasta, saivat kantaa melkoisen taakan. SDY sai hieman hengähtää, sillä meitä odotti Syyskuussa Porvoon näyttely.

Kaikella kunnialla näyttely vietiinkin läpi ja iltapäivällä saivat raskaan työpäivän tehneet toimihenkilötkin huoahtaa suuren kehän laidalla, jossa valittiin näyttelyn parhaat koirat. Parasta palveluskoiraa valittaessa oli jännitys korkeimmillaan, kun kehään jäivät ainoastaan dobermann ja rottweiler. Pieni, juuri 15 kuukauttaan täyttänyt Fortuna von Finn-Heide (om. J. Rung, Hki) yritti sisukkaasti pitää puoliaan voimakasta rottweilerurosta Arx av Berilaa (om. T. Leino, Tutku) vastaan, mutta noin 15 min. juoksutuksen jälkeen sai tunnustaa rottweilerin paremmakseen.

Näyttelyn kauneimmaksi koiraksi tuli afgaaninvinttikoiranarttu Kansainvälinen ja Pohjoismainden Champion. Siegerin Linz 1962 Cleopatra of Scheherzade om. Carita Lindelöf, Vapaaniemi. Tämä koira oli kesäkuussa mukana Tseckoslovakiassa järjestetyssä Weltsiegernäyttelyssä ja voitti siellä saaden näin ollen jo muutenkin komeiden arvonimiensä lisäksi Weltsiegerin eli Maailmanvoittajan sekä Tseckoslovakian Championin arvonimet.

Elokuun 28. päivänä oli Lahden kansainvälinen näyttely, johon oli ilmoitettu 556 koiraa. Dobermanneja oli 12 ja ne arvosteli johtaja Ilmari Lankinen. Rotunsa parhaaksi tuli dn Fortuna von Finn-Heide om. Jagob Rung, Hki saaden myös sertifikaatin ja CACIB:in. Näyttelyn parhaaksi palveluskoiraksi valittiin jälleen rottweiler-uros, tällä kertaa helsinkiläisen A. Hoviniemen omistama Aviemors Fakir. Oikein kateeksi käy rottweilereitä, kun heiltä löytyy niin monia hyviä uroksia.

Mutta tulihan meidänkin vuoromme, Lahden näyttelyä seuranneena sunnuntaina 5.9. järjestimme Porvoossa oman 15-vuotisnäyttelymme, jossa Rottweileryhdistys oli mukana toisena järjestävänä osapuolena kuten edellisinäkin vuosina.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 233 koiraa, joka oli 32 koiraa vähemmän kuin viime vuonna. Olimme kuitenkin osanottajamäärään erittäin tyytyväisiä, sillä olimme pelänneet Lahden kansainvälisen verottavan meitä vielä enemmän.

Kun kerran oli meidän juhlanäyttelymme, olimme hankkineet myös juhlavat palkinnot. Rotunsa parhaalle jaettiin 5 cm halkaisijaltaan oleva mitalli, jossa oli dobermannin pään kuva. Nämä mitallit oli tuotettu Saksasta vain tätä näyttelyä varten. Myös jaettaviin kunniapalkintoihin, 20 cm halkaisijaltaan olleisiin lautasiin, oli kaiverrettu dobermannin pään ääriviivat. Palkintoja saaneet ja muutkin näyttivät olevan niihin erittäin ihastuneita.

Dobermanneja oli mukana 20 ja ne muodostivat näyttelyn suurimman rodun. Rottweilereita oli 11 ja nämä molemmat rodut arvosteli rva Hanna Kuosmanen. (Näyttelyn tulokset on julkaistu toisaalla lehdessämme).

Kai Lahdelma organisoi palveluskoira-näytöksen, jossa olivat edustettuina kaikki palveluskoirarodut - labradorinnoutajaa myöten. Pitihän meillä toki olla tämä palveluskoiratoimintaan yleisön kiinnostusta herättävä näytös, kun kaksi palveluskoirayhdistystä oli näyttelyä järjestämässä ja kun vielä samanaikaisesti oli Malmin lentokentällä käynnissä ESP:n todellinen suuryritys "Palveluskoirien taitotempaus", joka sai sekä lehdistön että TV:n kiinnostumaan palveluskoiratoiminnasta kuin Malmikoira Lari.

Niin, siitä näyttelyn parhaasta palveluskoirasta. Niinhän siinä jälleen kävi, että kun rotunsa parhaita palveluskoiria oli aikansa juoksutettu, jäivät jäljelle vain dobermann ja rottweiler. Rottweilereilla oli jälleen esittää uusi uros Puck (om. Jukka Ervas, Rekola), josta jo kerran Messuhallin näyttelyssä oli tullut paras palveluskoira. Dobermanneja edusti rva Eva Sittnikowin omistama nuori uros Gunthersforst Dany. Ja kyllä näitä kahta juoksutettiin. Ohjaajat olivat välillä läkähtyä, vaikka toiset kehän reunalta riensivät välillä auttamaan. Ja niin siinä sitten lopulta kävi, että Danyn maata nielevä askel toi sille voiton, eikä yksistään parhaan palveluskoiran titteliä, vaan myös koko näyttelyn kauneimman koiran arvonimen.