Norjan Dobermann-yhdistyksen puheenjohtaja, Tor Östhagen, kirjoitti myös hiljattain, että rotumme korkeaan tasoon on selityksenä: importit ja taitavat kasvattajat! On todella totta, että meillä on monia kasvattajia, jotka tiiviisti seuraavat rodun kotimaan tapahtumia. ja pyrkivät myös omilla koirillaan saman suuntaisiin siitosyhdistelmiin.

Rodun tasoa vahvistamaan on lisäksi tuotettu monia importteja. Mutta, voimme myös olla kiitollisia niille kaukonäköisille kasvattajille, jotka aikoinaan tuottivat tänne ensin Nord Germanian ja myöhemmin Eros v. Fürstenfeldin. Näistä koirista on meille syntynyt vankka pohja, johon on helppo rakentaa, koska nämä koirat sukutaulultaan yhä edelleen edustavat Saksan johtavia verilinjoja. Millaisista koirista meidän kantamme sitten muodostuu?

Tämän asian selvittämiseksi otin lähtökohdaksi vuoden 1961 ja poimin rekisteröintitiedoista ne koirat, joilla on ollut vähintään kolme pentuetta. Täällä rekisteröidyt ruotsalaiset urokset ja nartut, joiden koko pentue on myyty Ruotsiin, jätin tämän tilaston ulkopuolelle, koska näillä koirilla ei ole merkitystä meidän kannassamme.

Urosten tilastoa johtavat saksalaiset importtimme, Eros v. Fürstenfeld ja Cilff of Fayette Corner. Eroksen vanhemmat tuskin lähempää esittelyä kaipaavat, sillä niiden pitäisi jo olla tuttuja kaikille, jotka ovat vähääkään vilkaisseet viime vuosien saksalaisten huippukoirien sukutauluja. Cilff of Fayette Cornerin isänisänä löydämme kuuluisan Citto v. Fürstenfeldin, joka on täysin samasta yhdistelmästä kuin Eros v. Fürstenfeldkin. Tästä syystä Cliff näyttääkin sopivan meidän kantaamme jättäen ulkomuodollisesti korkeatasoisia jälkeläisiä.

Ruotsiin tuotetun Saksalaisen koiran, Asso v. Alstertalin, poikia on luettelossa kaksi. Tämän koiran taustalta emme kuitenkaan ole löytäneet mitään tutumpia nimiä. Kahdeksantena mainitun Lepin Barren sukutaulussa esiintyy jo vanhempia kenneleitämme edustavia koiria ja joitakin vähemmän käytettyjä 1950-luvun importteja.