© Dobermann Pedigrees

Bundessiegernäyttely Hannoverissa 7-8.11.1964
(jatkoa edellistä numerosta)

©Anne
Hannover on tunnettu monista näyttelyistään ja messuistaan. Siellä on suuri pysyvä messualue erilaisine rakennelmineen ja halleineen. Bundessiegernäyttelyä varten oli varattu kaksi valtavaa hallia. Bundessiegernäyttelyä varten oli varattu kaksi valtavaa hallia, joista toiseen sijoitettu koirien kopit ja toiseen kaikki tuomarikehät. Vaikka hallit olivatkin suuret, valoisat ja ilmavat, oli niilläkin yksi huono puoli. Lattioista nousi nimittäin vielä monin verroin pahempi pöly kuin meillä Messuhallissa. Istuttuamme päivän kehän laidassa olivat vaatteemme tulleet aivan harmaiksi paksusta sementtipölystä.

Näyttely oli kansainvälinen ja sinne oli ilmoitettu n. 2.000 koiraa, joista dobermanneja 72. Asiantuntijoiden mukaan dobermanneja oli vähän ja niistä vielä puuttuivat parhaimmat, koska matkat Hannoveriin olivat liian pitkät. Muista roduista herättivät huomiotamme boksert, jotka meistä vaikuttivat hyvin vahvarakenteisilta ja väriltään paljon kirkkaammilta, tummemmilta ja vähemmän valkoisilta kuin meillä. Tanskan dogien kehä oli myös juhlava. Näitä uljaita koiria, jotka Saksassa tunnetaan nimellä Deutsche Dogge, oli näyttelyssä yli 80. Rottweilerit eivät tehneet mitenkään erikoista vaikutusta. Enemmän asiaa tuntevat jopa väittivät niiden olleen jollakin tavalla löysemmän tuntuisia kuin meillä. Näiden muiden rotujen tarkasteluun jäi meiltä kuitenkin hyvin vähän aikaa, sillä vaikka näyttely oli kaikin puolin muuten hyvin järjestetty, ei siellä ollut minkäänlaista mahdollisuutta saada tuloksia tietoonsa muuten kuin istumalla tiiviisti kehän laidassa. Yhden luokan arvosteltuaan tuomari nimittäin kirjoitti tulokset liidulla pienelle, kehän nurkassa seisovalle taululle, ja kun toinen luokka astui kehään, pyyhittiin edellisen tulokset pois. Mitään värillisiä nauhoja tai kopin seinään kiinnitettäviä lappuja ei ollut.

Näyttelyluettelo oli hyvin paljon samantapainen kuin meillä Messuhallissa, mutta siinä oli paljon enemmän mainoksia, lähinnä kenneleitten. Erikoisesti pidimme siitä, että ennen jokaista rotua oli rotujärjestöille varattu ainakin sivun verran tilaa yhdistyksen ja rodun esittelyä varten. Rotuyhdistykset mainostivat itseään myös näyttelyhalleissa suurilla viireillä. Niistä näki heti, mihin päin mikin rotu oli sijoitettu.

Bundessiegernäyttely on Saksan hienoin ja erittäin korkealle arvostettu koko Euroopassa. Tätä korkeammalle kohoaa vain kerran viidessä vuodessa järjestettävä Weltsiegernäyttely, joka viimeksi pidettiin v. 1960 Lausannessa Sveitsissä. Bundessiegertitteli vastaa lähinnä meidän Voittaja-arvoamme. Urokset ja nartut palkitaan kuitenkin erikseen ja lisäksi vielä värit erikseen, joten parhaassa tapauksessa voi esimerkiksi dobermanneista tulla kuusi Bundessiegeriä, musta uros ja narttu, ruskea uros ja narttu, sininen uros ja narttu. Dobermanneissa löytyy vielä neljäskin väri ns. Isabellanväri (aprikoosin väri), jota ei kuitenkaan vielä ole hyväksytty näyttelyissä. Meille kerrottiin eräästä hiljattain sattuneesta hauskasta tapauksesta. Eräs dobermannnarttu oli nimittäin saanut neljä pentua - yhden jokaista väriä.

Saksassa arvostellaan koirat aivan eri tavalla kuin meillä. Ensinnäkin jokainen väri arvostellaan erikseen ja näissä urokset ja nartut erikseen. Jokaisessa värissä ja sukupuolessa on useita eri luokkia, joihin koirat jaetaan joko ikänsä tai aikaisemmin saavuttamiensa kilpailu- tai näyttelytulosten mukaan. Nuorten luokkaan saavat osallistua 9-18 kk vanhat koirat, kuitenkin 15 kk täyttänyt koira voi kilpailla myös avoimessa luokassa, jos omistaja uskoo sillä olevan mahdollisuuksia. Avoimessa luokassa kilpailevat ne koirat, joilla ei ole saatu palvaluskoirakokeissa määrättyä tulosta. Käyttökoirilla on nimittäin oma luokkansa. Sitten on siitoskoirien erillinen luokka. Seuraavana Siegerklasse, niiden käyttökoirien luokka jotka on aikaisemmin palkittu Cacibilla ja lopuksi Ehrenklasse, jossa esitetään edellisten vuosien Bundessiegereitä.

Arvosanat:

Vorzüglich (lyh. V) vastaa meidän avoimen tai nuorten luokan 1. palkintoa.
Sehr gut (lyh Sg) vastaa avoimen tai nuorten luokan 2. palkintoa.
Gut (lyh. G) vastaa avoimen tai nuorten luokan 3. palkintoa.

Kaikki saman luokan V-koirat, Sg-koirat ja G-koirat asetetaan riviin paremmuusjärjestykseen ja annetaan niille järjestysnumero. Vorzüglich 1 (V1) vastaa siis meidän voittaja- tai nuorten kilpailuluokan 1. palkintoa, V2 meidän voittaja- tai nuorten kilpailuluokan 2. palkintoa jne. Meillä ei avoimessa ja nuorten luokassa 2. ja 3. palkinnon saaneita koiria järjestetä minkäänlaiseen järjestykseen, mutta Saksassa Sg- ja G-koiratkin numeroitiin. Jos siis luokassa oli esimerkiksi kuusi koiraa ja viimeisenä rivissä seisova saanut Sg:n oli sen lopullinen arvosana Sg6. Tässä järjestelyssä oli sekin hyvä puoli, ettei V koirien tarvinnut maksaa mitään lisämaksua ja kilpailla erikseen voittajaluokassa niin kuin meillä. Ainoa, joka pääsi jatkamaan, oli V1:llä palkittu koira, sillä se sai kilpailla Buyndessiegerin arvosta omassa värissään ja sukupuolessaan.

Dobermannit arvosteli herra W. Maurer. Hänellä ei ollut mitään muita rotuja arvosteltavanaan; ei silti, ei hän olisi ehtinytkään, sillä dobermannien arvostelu kesti molempina päivinä 7 tuntia. Kaikkien vähänkään suurempien rotujen arvosteluun käytettiin kaksi päivää ja niidenkin rotujen, joiden arvostelu suoritettiin yhtenä päivänä, oli oltava näyttelypaikalla molempina päivinä.

Ensimmäisenä päivänä arvosteltiin kaikki ruskeat dobermannit sekä mustat nuorten luokan urokset, joista viimeksi mainituista ei löytynyt yhtään V-koiraa. Tämän päivän jälkeen tunsimme itsemme oikein tyytyväisiksi ja tuumimme, että kyllä meidän suomalaiset dobermannimme olisivat mainiosti pärjänneet tässä seurassa. Ainoa koira, joka erikoisesti kiinnitti huomiotamme, oli itävaltalainen Bonny-Boy of Fayette Corner. Tämä komea ruskea uros kilpaili avoimessa luokassa ja palkittiin V1:llä. Seuraavana päivänä siitä tuli myös Bundessieger 1964 ja valittiin myös rotunsa parhaaksi. Rotunsa paras valittiin Bundessiegernäyttelyssä tänä vuonna ensimmäisen kerran.

Toinen ruskea koira, joka kiinnosti meitä lähinnä sen takia, että se esitettiin niin hyvin kehässä, oli Cita Germania (i. Cäsar v. Weideneck - e. Reni Germania). Tästä herra Ernst Wilkingin omistamasta nartusta tuli myös Bundessieger. Ei ainoastaan näillä kahdella, vaan muillakin ruskeilla koirilla ihailimme niitten erittäin kaunista tummanruskeaa väriä, kiiltävää turkkia ja tummia silmiä.

Illalla saimme kutsun saapua dobermanntuomareiden kokoukseen, joka pidetään joka vuosi Bundessiegernäyttelyn yhteydessä. Tämä oli meille suuri kunnia sillä muita ulkopuolisia ei saanut olla läsnä. Kokouksessa oli 14 erikoisatuomaria eripuolilta Saksaa. Puheenjohtajana toimi herra Ernst Wilking, joka on Saksan Dobermannyhdistyksen ja Kansainvälisen Dobermannliiton puheenjohtaja. Hän on ulkomuoto- ja kilpailutuomari sekä tunnettu kasvattaja kennelnimellä von Forell. Sitten siellä oli jalostuslautakunnan puheenjohtaja herra Valentin Steffan. Hän arvosteli ensimmäisen kerran dobermanneja jo vuonna 1908. Sanottiin, että mitä herra Steffan ei tiedä siitoksesta ja verilinjoista, sitä ei tarvitse muidenkaan tietää. Mikäli haluamme, on hän luvannut antaa meille neuvoja ja apua jalostustyössämme. Dobermannien ylituomari oli herra Willi Rothfuss. Hän omistaa ruskean uroksen Bundessieger -63, kaksoisvalio Argus v. Nerobergin. Dobermannyhdistyksen sihteeri, herra Werner Niermann on myös tuomar ja kasvattaj. Hänen von Hagenstolz-kennelinsä ehkä tunnetuin edustaja oli Weltsieger Lump v. Hagenstolz ja nyttemmin sen poika, musta uros Bundessieger -63 Falko v. Hagenstolz.

Kokouksessa käsiteltiin kaikki ajankohtaiset asiat, myös tuomarien tekemät virheet niin näyttelyissä kuin palveluskoirakokeissa. keskusteltiin myös uudesta pykälästä siitostarkastussääntöihin, ettei siitokseen kelpaavalta nartulta saisi puuttua yhtään hammasta. Tähän asti on vain urokselta vaadittu kaikki hampaat, mutta nartuilta on saanut puuttua yksi pieni välihammas. Tämä kielto on hyvin vaikea, koska on muutamia ulkomuodoltaan erinomaisen nartun omistajia, jotka joutuisivat luopumaan pentujen kasvatuksesta, koska nartulta puuttuu yksi premolaari. Todettiin myös, ettei tiede ole voinut vahvistaa hammasvikojen olevan aina perinnöllisiä, vaan uskotaan niiden eräissä tapauksissa olevan myös kasvatusvirheen, jolloin emälle ja pennuille ei ole annettu riittävästi vitamiinaja, kivennäisaineita ja kalkkia. Emän pitäisi saada näitä aineita runsaasti koko kantoajan ja aina siihen asti, kunnes pennut ovat kuusi viikkoa vanhoja.

Keskusteltiin myös siitä, voidaanko rekisteriin hyväksyä ulkomailta tuotettu dobermann, jonka korvia ei ole typistetty. Katsottiin kuitenkin, että koira ei silloin enää vastaa rotumääritelmää, jossa nimenomaan sanotaan "korvat on typistetty pään muotoon sopiviksi". Herra Wilking kertoi myös, että Tanskasta tulleeseen tiedusteluun, missä asennossa typistämättömien korvien on oltava, ei voitu antaa vastausta, koska rotumääritelmä ei tunne tällaista koiraa.

Lopuksi herra Groth piti pienen esitelmän suomalaisista dobermanneista, niiden käytöstä ja koiriemme koulutuksesta. Eniten heitä kiinnosti koiriemme käyttö vetokoirina sekä se, että harjoitustunneilla sekä urokset että nartut saavat juosta täysin vapaina. Siellä jopa väitettiin, että on mahdotonta antaa dobermannien juosta keskenään vapaina, nehän tappavat toisensa. Oman esityksemme tueksi lähetimme joulukuussa Saksaan noin puolen tunnin mittaisen värifilmin, joka on otettu koiristamme Oulunkylän harjoituksissa. Sattui vielä niin onnellisesti, että filmiä otettaessa oli maassa sen verran lunta, että saimme mukaan myös välähdyksen vetotoiminnasta. Filmi on herättänyt suurta kiinnostusta kiertäessään eri puolilla Saksaa.

Tuomarikokouksen jälkeen siirryimme hotelli Casinon viihtyisiin suojiin, jonne muut dobermannharrastajat olivat kokoontuneet. Keskustelu sujui leppoisasti ja varsin kansainvälisissä merkeissä. Meillä oli hyvin mielenkiintoinen keskustelu ranskalaisen Mr Karl Hodeniuksen kanssa, joka on Ranskan tunnetuimpia kasvattajia ja omistaa 15 dobermannia. Hänen kennelnimensä on Mer'Castell. Tapasimme myös Mme Jean Rossel'in jolla on kaksi narttua, joista toinen on vasta vuoden vanha, mutta toinen 3-vuotias Jenny de Mer'Castell on palkittu Ranskassa parhaana dobermannina, Cacib-voittaja ja voittajaluokan käyttökoira. Madame Rossel oli erittäin kiinnostunut Suomesta ja toivoi voivansa tulla Massuhallin näyttelyyn huhtikuussa. Illanistjaisissa oli myös rva Kelly, joka omistaa hienon kennelin Wienissä. Fayette Corner. Hänen musta uroksensa Arco of Fayette Corner on saanut 12 Cacibia kuudessa eri maassa 11 eri tuomarilta. Se on myös voittajaluokan palveluskoira. Rva Kelly omistaa myös 2-vuotiaan Bonny-Boy of Fayette Cornerin, josta tuli tässä näyttelyssä rotunsa paras ja hänen kasvattinsa oli myös avoimen luokan mustien narttujen V1, Blacky of Fayette Corner. Rva Kellyllä on erittäin hyvä maine Saksassa ja hänen kasvattejaan pidetään hyvin korkealuokkaisina. Tapasimme monia muitakin kasvattajia ja dobermannien erikoistuntijoita. Muistoksi vierailustamme ja kiitokseksi kaikesta ystävällisyydestä päätimme antaa herra Wilkingille (puh.joht.), herra Niermannille (sihteeri) ja herra Adlerille (Hampurin piirin puh.joht.) Suomen Dobermannyhdistyksen hopeisen rintamerkin. He olivat erittäin kiitollisia ja toivoivat, että yhdistystemme välillä yhteistyö lujittuisi ja tätä kautta maittemme dobermannharrastajat pääsisivät lähempään kosketukseen toistensa kanssa.

Sunnuntaina varasimme itsemme kehän laitaan jo hyvissä ajoin arvostelun alkaessa klo 10, sillä meille oli vakuutettu, että vasta nyt esitetään hyvät koirat. Ensimmäisenä marssitettiin kehään mustat urokset. Ja siinä niitä oli. - 10 toinen toistaan komeampaa koiraa. Nyt alkoivat meidänkin filmikameramme pyöriä ja salamavalot välähdellä. Lauantaina kun emme olleet paljonkaan viitsineet vaivautua. Luokan voittaja, 2-vuotias Eik v. Heidehof oli mielestämme paras tähän asti näkemistämme koirista.

Seuraavana oli käyttökoirien luokka, jossa oli mukana viisi mustaa urosta. Taso oli loistava, sillä kaikki saivat vorzüglich. Tuomarillekin tuotti vaikeuksia voittajan löytäminen ja hän vaihtoi useaan kertaan järjestystä. Lopulta V1:si tuli Lex von Forell (i. Bundessieger Titus Germania - e. Vilja Germania), kasvattaja Ernst Wilking. V2 oli Kandy v. Fürstenfeld (i. Bordo v. Fürstenfeld - e. Citta v. Fürstenfeld) ja V3 Jago v. Fürstenfeld (i. Bordo v. Fürstenfeld - e. Ch. Bundessieger Carmen vom Felsingpass). Nämä koirat oli kasvattanut herra Hermann Palmer. Sitten tulivat siitosluokan urokset ja Siegerklasse. Viimeisenä mustana uroksena kuin sokerina pohjalla esitettiin kunnialuokassa 7 vuotta vanha, Bundessieger, IDC-sieger ja monien Cacibien voittaja Citto v. Fürstenfeld (i. Weltsieger Lump von Hagenstolz - e. Ch. Bundessieger Carmen vom Felsingpass). Koiran kasvattaja ja omistaja oli herra Palmer. Tuomari kirjoitti arvosteluunsa, että on silmälle ilo nähdä tämä rutinoitunut koira kehässä. Siinä ei näkynyt mitään heikkouksia sen korkeasta iästä huolimatta.

Nartut jatkoivat mustien koirien ylvästä saattoa. Nuorten luokassa kilpaili 9 koiraa. V1:si tullut Festa v. Heiderhof (Eik v. Heidehofin nuorempi sisar) vei parilta meikäläiseltä yöunet pitkäksi aikaa, koira kun ei ollut myytävänä. Avoimessa luokassa 11 narttua. V1 Blacky of Fayette Corner Wienistä. Käyttökoiranarttujen luokka oli niin tasainen, että isäntänämme Hampurissa toimineen herra Bründelin (von der Reeperbahn) Britta von der Kieler Förde olisi yhtä hyvin voinut tulla V1:ksi kuin V3:ksi, niin kuin siinä nyt kävi. Voittaja oli Dolli vom Andreasstift (i. Bundessieger Titus Germania - Gilda vom Moselland). Kunnialuokassa nähtiin isänsä jälkiä seuraava Blanka von Hohenwürzburg, Bundessieger 63, Sveitsin voittaja 63,, Voittaja Wienissä 63, Rotunsa paras 63. Rotunsa paras La Rochellessa Ranskassa 64 (i. Bundessieger, IDC-Sieger Citto v. Fürstenfeld - e. Fanny vom Zuschlag). Omistaja rouva Elfe Riedel. joka myös omistaa Lex von Forellin.

Näyttelyssä oli mukana vain yksi sininen dobermanni, joka ei kuitenkaan ollut rodulleen tai värilleen hyvä edustaja. Dana vom Weissen Turm saikin tyytyä vain arvosanaan gut. Vom Weissen Turm-kennelistä oli mukana myös kaksi erittäin kaunista mustaa koiraa, joista toinen voitti urosten siitosluokan ja toinen narttujen.

Bundessiegerit 1964.

Ruskea uros Bonny-Boy of Fayette Corner, Rotunsa paras
Ruskea narttu Cita Germania
Musta uros Lex von Forell
Musta narttu Dolli vom Andreasstift

Lea Rung


ARTICLES FROM PAST

(updated 27.06.2006)

© Dobermann Pedigrees - Finland