| Vilkaisin häneen kulmieni alta.
Hän sanoi totuuden, näin sen nyt, noin alastomina hänen
kasvonsa eivät olleet milloinkaan ennen olleet. - Minusta se on hienoa,
huudahdin. - Sillä hän on sinun puolellasi, Ballin.
Mutta olin vakavasti huolestunut. Sillä tiesin sen valheeksi. Ja pelkäsin Ballininkin aavistavan sen. Miten omituisesti Ballin olikaan sitonut minut itseensä! Vasta tänä iltana tunsin sen täydellisesti. Oli kuin elämäni olisi riippunut hänestä. Ja vielä enemmän, minun oli varjeltava häntä itseään totuudelta, maksoi se sitten minulle mitä tahansa. Missä Gilda oli? Minulla ei ollut siitä aavistustakaan. Jossakin tuon hirttämättömän Evansin kanssa, ja kun he palaisivat kotiin.... ei ollut lainkaan varmaa, ettei Gilda antaisi Ballinin huomata kaikkea. Se minun oli estettävä. En siksi poistunut hetkeksikään huvilan läheisyydestä. Seisoin portin luona piilossa, kärsivällisesti odotellen, kunnes kuulin auton surinaa ja tiesin heidän saapuvan. Gilda huomasi minut ja sanoi Evansille: - Minusta tuntuu ettemme ole kahden. Johon Evans jatkoi: - Jos menemme sisään, niin ehkä aave katoaa. Gilda totesi:- Et ole pelkästään komea, vaan myös fiksu. He jatkoivat ovelle. Silloin huusin, Ei ! Gilda puheli itsekseen: - Minulla on outo tunne, aivan kuin joku olisi sanonut jotakin. Tulin heidän eteensä, ja jatkoin: - Rouva ilmeisesti unohti kertoa että, hänen aviomiehensä asuu täällä. Evans ei aikonut perääntyä, vaan tokaisi: - Olen nauttinut aviomiehiä pieninä annoksina - ja olen kehittänyt heihin täyden immuniteetin. Silloin minulle riitti. Sanoin: - Nyt iltasi päättyi tähän. Häivy ! Evans yritti vielä: - Hän johtaa tätäkin paikkaa? Kun hän ei totellut poistumiskäskyä, minä löin. Hän kesti lyönnin, vaikkei jaloillaan ja kompuroituaan pystyyn hän kaikkosi. Gilda katseli minua pilkallisena. - Hienoa! Lyödä nyt miestä kun hän on humalassa. - Ei pitäisi juopua työaikanani, annoin hänelle takaisin. - Työaikanasi? - Luulin, että käsitit asian. Huolehdin kaikesta, mikä kuuluu omistajalle. Gilda yritti tavoittaa ärsyttävää sävyä. - Mikä on hänen - on myös sinun, niinkö? - Olit elokuvissa, sanoin kiinnittämättä huomiota vihjaukseen. - Yksin. - Haluatko tietää, oliko minulla hauskaa? - Se on sinun asiasi. Mutta sen selityksen annoin Ballinille, ja sen sinä myös kerrot hänelle! - Opetat minut pettämään aviomiestäni. - Minäpä kerron sinulle uutisen, Gilda. Hän ei yksistään ostanut jotakin sinut ottaessan. Hän rakastaa sinua. - Onko se jotenkin omituista? Minäpä kerron sinulle uutisen. Menen minne tahansa minua haluttaa, milloin minua haluttaa. Hän tuli aivan lähelleni ja hänen silmänsä leimusivat peittämättömästä vihasta ja katkeruudesta. Hän melkein huusi: - Olin kerran uskollinen eräälle miehelle, ja katso mitä tapahtui! Sillon minä päätin, etten... - Nyt ei ole kysymys meistä, vaan hänestä, keskeytin hänet. - Ihanko totta ! Hän miltei sylki sanat suustaan. - Ja usko mitä sanon! En välitä siitä, mitä teet, mutta siitä aion pitää huolen ettei hän huomaa mitään. Tästä lähtien saat mennä minne haluat, kenen kanssa haluat, mutta minä vien sinut sinne ja käyn jälleen hakemassa sinut sieltä ja tuon sinut kotiin. Käsitätkö? Gilda tuijotti minuun uppiniskaisesti. - Juuri niin teen, jatkoin, aivan kuten veisin ja noutaisin hänen pyykkinsä pesulasta. Gilda purskahti nauramaan. - Häpeä vähän, Johnny. Kuka tahansa psykiatri voisi sanoa, että ajatusyhtymäsi ovat hyvin ilmeisiä. Hämmennyin, sillä en käsittänyt hänen äkkinäisen keventymisensä syytä. - Mitä tarkoitat ? mutisin. - Kuka tahansa psykiatri voisi sanoa, että nuo sanasi merkitsevät jotakin. Hänen opettava sävynsä harmitti minua, mutta olin yhä niin kiihtynyt, etten onnistunut pääsemään tilanteen tasalle. - Kuulitko mitä sanoin ? mutisin. Gilda hymyili. - Varmasti kuulin. Viet minut ja tuot minut, vain suojellaksesi Ballinia. Ketä oikeastaan luulet pettäväsi, Johnny? |