Ehdimme juuri miestenhuoneen ovelle, kun sisäpuolelta kuului laukaus. Eräs vartiosta meni heti tarkastamaan tilanteen. Tultuaan ulos, hän sanoi: - Kuollut. Huomasin äkkiä Obregonin kiirehtivän luokseni. Hän tutki ruumista asiantuntian tottumuksella. Ihmettelin jälleen kuka tämä Obregon oikeastaan oli. - Huonoa käytöstä, hän mutisi, - eikö totta? Järjestää tällaisen julkisen kohtauksen. Valtameri olisi ollut paljon hiljaisempi.
Tuijotin häneen. Sanoin sitten: - Vain hullut menettävät kaikkensa uhkapelissä.
Obregon kohotti kulmakarvojaan: - Uhkapelissä?
- Missä muussa? tokaisin, mutta itsekseni ihmettelin tiesikö hän totuuden, josta en itsekään vielä ollut perillä.
Tavoitin baaritiskiltä Ballinin, joka levottomana kysyi: - Tappoiko hän itsensä? Kun nyökkäsin, hän jatkoi: - Kun mies muuttuu niin pehmeäksi, että hän vastaanottaa lahjuksia, hän on jo kuollut mies. Hän vilkaisi minuun, ja tokaisi sitten: - Se ei huoleta sinua?
- Sekö, että hän tappoi itsensä? vastasin. - Ei, Mutta se huoletti minua, että tuolla ylhäällä olit säikähtynyt. - Olin ällistynyt. Tajusin silloin, että minulle saattaa tapahtua jotakin. Ja siksi aion nyt kertoa sinulle jotakin. Tulehan mukaan.
Seurasin Ballinia hänen huvilalleen ja menimme hänen työhuoneeseensa. Takaseinällä oli suuri taulu, jota hän siirsi . Sen takaa paljastui luukku, hän avasi sen ja nyt näin monimutkaisen lukkolaitteen. Tuossa oli Ballinin salainen kassakaappi.
Hän siirteli hitaasti kiertyvää nappulaa pysähtyen numeroyhdistelmän kunkin vaiheen kohdalle. Kassakaappi avautui.
- Paina tämä muistiisi, Ballin sanoi. - Pystytkö tekemään sen uudestaan? Hän lukitsi jälleen oven.
- Kahdeksan vasemmalle, kaksikymmentä oikealle, kaksi vasemmalle, seitsemäntoista oikealle.
Vedin kahvasta. Kassakaapin ovi aukeni. Ballin murahti tyytyväisenä: - Olet ainoa joka tietää yhdistelmän, Johnny.
Jos minulle tapahtuu jotakin, mitä tahansa, tuolla on tärkeitä papereita sekä ohjeet miten käyttää niitä.
- Kiitoksia luottamuksesta, sanoin jännittyneenä. - Et siis ole pelkästään peliluolan omistaja?
- Tiedätkö mikä kartelli on, Johnny?
- Luulisin, Trusti tai jonkinlainen monopoli, niin arvelisin.
- Kansainvälinen monopoli.
- Suurta hommaa, vai mitä? Mutta minkä alan monopoli?
- Wolframin. Ei näy tekevän vaikutusta sinuun.
- En tiedä siitä paljonkaan, myönsin. - En tiedä kannattaako sen vuoksi asettua ampumiselle alttiiksi .
- Mies, joka hallitsee strategista raaka-ainetta, hallitsee mailmaa, Johnny.
Taisin hymähtää. - Mailma on aika iso paikka.
Ballin huudahti: Typerien pikku ihmisten kansoittama.
En sanonut enää mitään. Lähdimme alakertaan ottamaan drinkit. Ballin vaikutti hieman hermostuneelta. Häntä ilmeisesti kiusasi se, ettei hänen paljastuksensa tehnyt minuun vaikutusta. Mutta en ollut teeskennellyt, juttu ei todellakaan ollut sävähdyttänyt minua, sillä pidin Ballinin puheita suorastaan hieman lapsellisina. Mailmanherruus?, mitä, se ei luontunut minun vartalolleni! Olisin voinut luulla puhuvani saksalaisen vääpelin kanssa.
Ballin mutisi: - Kun sinä ja Gilda olette puolellani - olethan sinä puolellani?
- Olenhan sen sanonut.
- Entä Gilda? Minä vaikenin ja hän mutisi: - Naiset ovat omituisia pikku olioita, Johnny.
Vältin vastaamasta. - En tiedä paljonkaan naisista.
- Naiset välittävät omituisista asioista. Minä ostin hänet, Johnny, aivan samoin kuin ostin sinut.
- Hän tietää sen, eikö totta?
- Siinäpä juuri pulma. Raha ei merkitse Gildalle suuriakaan. Jos hän väsyykin minuun? Hän vaikeni hetken: - Olen hulluna häneen.