|
Karnevaalin, uhka - ja kuolema.
Tuon aamun jälkeen Gildaa ei
pidättänyt mikään. Mutta minäkin pidin pääni
eikä Ballin päässyt selville hänen öisistä
retkistään.
Sitten tuli karnevaalin aika, ja
Gilda sai Ballinilta luvan järjestää kasinolla suuren naamiaisjuhlan.
Hän purki toiminta-tarmoaan tähän suunnitelmaansa, touhusi
ja järjesti, valitsi ja muutteli ohjelmaa. Mutta hän nautti tästä
ja se oli toki vaarattomampaa kuin hänen epämääräiset
retkensä.
Setä Pio oli tapansa mukaan
auttamassa minua pukeutumisessa. Äkkiä hän tuli sisälle
kantaen kahta eläimenpäätä, härän ja aasin.
Taisin tuijottaa häneen ihmeissään, mutta hän myhäili,
kuten hyvän kepposen keksiä ainakin.
- Tällaisia vieraat lisäävät
pukuihinsa, ukko naureskeli. - Arvelin, että ehkä haluaisitte
valita jommankumman, vai mitä ?
Minäkin nauroin. - Teillä
on todellista huumorintajua, totta totisesti ! Kumpaako suosittelette minulle
?
Setä pio vilkaisi minuun ilkikurisesti.
- Minkälaisen puvun ikinä valitsettekin, hän hihitti, -
niin aloitatte tällaisena. . . hän ojensi härän pää
minua kohti: - mutta lopetatte tällaisena ! Hän ravisteli aasinpäätä.
Nauruni ei ehkä ollut enää
yhtä välitön. - Mistä sen päättelette ? kysyin,
ja levottomuus kaivoi mieltäni.
- Tänä iltana on kaunokaisen
juhlat. Koko ajan, ihan koko ajan hän on muutellut ja vaihtanut asioita.
Hän vaihtoi orkesteriakin. Ei kai liene
niin kaukana ajatus, että hän on päättänyt vaihtaa
myöskin. . .
Keskeytin hänet. - Varoitin
teitä kerran. Ette tainnut kuulla minua. Mutta nyt olette selvä.
- Miten niin ?
- Mitä kasinoon tulee ja hommaanne
täällä. Olette eroitettu !
Ukon silmät eivät rävähtäneetkään.
Hän vastasi hyvin hitaasti: - Erehdytte. Olen täällä
vielä silloinkin, kun te menette - mr. moukka.
Hän oli niin varma sanoistaan,
että hän mykisti minut. Mutta niiden terävyydestä huolimatta
niissä ei ollut mitään vihamielistä. Hän pani
eläinten päät pois ja ryhtyi auttamaan minua pukeutumisessa.
Kysyitte minulta kerran, hän
sanoi, - mitä minunlaiseni suuri filosofi tekee peseytymishuoneessa.
Nyt sanon sen teille. Olen siellä mielelläni, koska minun osastolleni
tulevat kaikki juorut.
Siinä samassa ovelle koputettiin,
ja sisälle astuivat kaksi salaperäistä miestä, joita
Mundson oli kutsunut juoksupojiksi. Setä Pio yritti estellä heitä:
- Hän ei ole täällä. . .Mutta toinen miehistä
työnsi hänet sivuun. Jatkoin siihen: - Kenties 'Yksityinen'-kyltti
olisi pitänyt kirjoittaa saksaksikin, ja kenties ette osaa espaniaa.
Mutta siinä lukee 'Yksityinen'.
Saksalainen astui lähemmäs:
- Mr. Mundson on vältellyt meitä.
- Ettekö kuullut mitä sanoin
? vastasin. - Mr Mundson on allerginen juoksupojile. Saksalainen tiukensi
sävyä: - Amerikkalainen intiaani pistää nyt nokkansa
johonkin, mikä ei hänelle kuulu.
- Vanha amerikkalainen tapa, hymähdin.
Setä Piokin puuttui puheeseen:
- Mr Mundsonilla on tänään juhla kutsuvierailleen. Teitä
ei ole kutsuttu.
Saksalainen puraisi huultaan. - Sanokaa
tuolle vanhalle miehelle, että hän menee tiehensä.
Naurahdin: - enkä sano, te sensiaan
menette tiehenne.
- Aiomme tavata mr Munsonin.
- Sanoitte sen jo kerran.
Soittakaa hänelle, tuossa on
puhelin. Saksalainen veti revolverin taskustaan.
Minulla ei ollut valinnan varaa,
ilmeisesti nuo kaverit olivat liian tosissaan tällä kertaa, ja
heillä oli yliote.
- Miksette heti sanonut, mitä
haluatte ! mutisin ja aloin kulkea puhelinta kohti.
Setä Pio huomasi eläinten
päät. Hän myhähti ja sanoi saksalaisille: - Muutamat
lisäävät mielellään tällaisia naamiaispukuunsa.
Minulla on kaksi ihastuttavaa sianpäätä, jos te. . .
Ei synny kauppaa, setä Pio,
arvelin. - He haluavat käyttää omia kasvojaan.
Mutta ei tässä todellisuudessa
nyt ollut leikin siaa. Valitsin Ballinin kotinumeron ja kun hän vastasi,
sanoin: - Täällä on pari hienoa kaveria, murtavat saksaksi.
Minusta näyttää. että he haluavat tavata sinut. Muuten
- toinen heistä painaa revolveria selkääni.
Ballin mutisi: - Käske heidän
tulla tänne, tunnin kuluttua. Ja, sinä tulet heti, viipymättä
!
Panin puhelimen paikoillleen ja ilmoitin
saksalaisille, että Mundson odotti heitä huvilalleen tunnin kuluttua.
Revolveria pitävä mies katsoi epäluuloisena toveriinsa,
mutta tämä nyökkäsi hyväksymisen merkiksi ja he
vetäytyivät huoneesta.
Pukeuduin nopeasti valmiiksi ja lähdin
Ballinin luo. |