| Ajoimme Ballinin huvilalle. En huomannut
portista tullessamme, että Ballin seisoi ikkunan
ääressä meitä katsellen. Aioin lähteä
ovelta takaisin, mutta Gilda kysyi pisteliäästi: - Nyt kun olet
tuonut minut kotiin, niin ehkä tulet sisälle saamaan mieheltäni
kuitin tavarasta.
Silloin vasta näin Ballinin. Astuin Gildan seurassa eteiseen ja aloin selittää: - Myöhään vuoteessa, aikaisin nousemaan. . . Ballin keskeytti minut kiivaasti: - Anna Gildan puhua, Johnny. Gilda sanoi: - Luulin voivani pistäytyä hetkeksi ulkona ilman, että huomaat sen. - Olimme uimassa, selitin. Minun oli turvauduttava Gildan keksimään selitykseen, muu ei nyt auttanut. - Sinä nukuit sitkeästi. - Minun oli yht´äkkiä lähdettävä uimaan, Gilda mutisi neuvottomana. Näin, että Ballinin kylmä ja vihamielinen ilme säikähdytti häntä. - En malttanut olla menemättä, oli niin kuuma. Ja kun Ballin ei vastannut mitään, vaan tuijotti meitä molempia: - Ethän ollut levoton ? Olen suuresti pahoillani. - Sekö sinut saa noin hermostuneeksi ? Tunsin tuon Ballinin sävyn ja tiesin, että hän juuri nyt oli vaarallinen. Hän epäili, enkä ihmetellyt sitä lainkaan. Tilanne oli kuin veitsen terällä, hermostuneisuus hiipi minuunkin. - Minulle tapahtui jotakin hirveätä, Gilda änkytti. - Ei ihme, että olen hermostunut. -Mitä sinulle tapahtui ? - Kadotin tuon ihmeellisen rannerenkaan, jonka olit antanut minulle - sen hirveän kalliin. - Eikö muuta ? - Eikö siinä syytä kyllin tekemään ihmisestä hermostunutta ? - Rannerengas voidaan korvata, Ballin sanoi. - Olet suuremmoisen kiltti, Gilda mutisi. - Olen, olen hirveän pahoillani. Ballin jatkoi aivan kuin hän ei olisi kuullut tätä: - Rannerengas voidaan korvata. Luulin, että olin menettänyt sinut. Gilda hätkähti. - Minut ? Ei pelkoa siitä. - Eikä sinua olisi voinut korvata. Meidän oli päästävä irti tästä keskustelun aiheesta. Se alkoi totisesti käydä hermoilleni. Sanoin: - Otamme grogin ennen kuin alan itkeä ? Pilkallinen huomautukseni palautti Gildankin tasapainon. Hän ikäänkuin sai siitä uutta rohkeutta. - Johnny ei pitäisi sitä murhenäytelmänä, hän huomautti, - vaikka menettäisit minut. Hän alkoi lähteä vaarallisille urille. Minun oli tukittava hänen suunsa. Virnistin: - Tilasto osoittaa, että maailmassa on naisia eniten - hyönteisten jälkeen. - Tämän hurmaavan viittauksen jälkeen, Gilda huudahti, - poistun hetkeksi, mutta vain vaihtamaan vaatteita. Haluan syödä aamiaista kanssasi, Ballin. Portaitten yläpäässä hän jatkoi: - Minun on mainittava, että Johnny on hurja uimari. Tänä aamuna hän peittosi minut perusteellisesti, mutta jonakin päivänä otamme uusintaottelun. Ja silloin - pitäkää varanne, Johnny Farrell. Olimme kahden, Ballin ja minä. Ballin sanoi: - Sinun on opetettava se minulle. Katsoin häneen käsittämättä hänen sanojaan, ja hän lisäsi: - Uimataidon. Mitä muuta ? - Varmasti, mutisin. - Milloin tahansa. -Ilmeisesti olet etevä siinä taidossa. Vaikenin, sillä en ollut varma siitä, mihin hän pyrki. Ballin jatkoi: - Opetitko Gildan uimaan, Johnny ? En kestänyt tätä hermokoetusta enää. Huudahdin: - Opetin kaiken minkä hän osaa. Tyydyttääkö tämä sinua ? Ja odottamatta vastausta lähdin tieheni. Tiesin, että me kaikki kolme nyt tiesimme totuuden. Emme ollet pystyneet välttämään sen paljastumista. |