| - Olen odottanut teitä, mr Farrell.
Näinhän sen. Kysäisin harmistuneena: - Löysittekö mitään - mielenkiintoista ? Mitä oikeastaan ajatte takaa ? Miksette anna sulkea kasinoa, jos se teitä hermostuttaa ? Obregon hymähti halveksivasti: - Miksi luulette meidän sallineen kasinon jatkavan toimintaa ? Kohautin olkapäitäni ja hän jatkoi : - Koska taitava poliisi ei pidätä taskuvarasta, jos tämä johtaa hänet suuren tekiän jäljille. - En ymmärrä mitä tuolla tarkoitatte. Tiedämme, että olette wolframiyhtymän johtaja, mr Farrell. Mutta haluamme tietää, ketkä ovat todellisia osakkeenomistajia. - En vieläkään ymmärrä, mutisin, - mitä tuolla tarkoitatte. Mutta olin säikähtänyt ja hän tiesi sen. Obregon oli oikeassa, olin murtumassa palasiksi. En käsittänyt enää itseäni. Kaikki oli muuttunut yhdentekeväksi. Outo tyhjyys, jonka kohtaus Gildan kanssa oli aiheuttanut, tappoi minusta kaiken tarmon. Tiesin, että asemani oli vaarallinen. Jostakin syystä poliisi ei tyytynyt Mundsonin kuolemaan ja siihen, että wolframiyhtymän johto oli joutunut uusiin käsiin. Käsitin, että tällainen sekaantuminen kansainväliseen juttuun, jollainen Mundsonin yritys epäilemättä oli, saattoi muodostua itselleni tuhoisaksi. Mutten välittänyt siitäkään. -Voin odottaa, Obregon sanoi. - Suoraan silmieni edessä olette murtumassa pieniksi palasiksi, - minäkö väsytän teidät uuvuksiin ? - Te ? Vastasin ihmetellen. - Jokin tekee sen. Samassa Gildan ääni sai minut havahtumaan. Kuulin hänen laulavan. Laulavan ? Missä ? Äkkiä huomasin sen. Hän lauloi alhaalla kasinon suuressa salissa. Ryntäsin tyrmistyneenä alas. Gilda oli pukeutunut tiukkaan, mustaan silkkipukuun, joka kietoutui hänen kauniin vartalonsa ympärille jättäen paljaat olkapäät näkyviin.Hameen pitkästä aukosta hän ojensi jalkansa houkuttelevasti esille. Käsissään hänellä oli kyynärpään yli ulottuvat käsineet.Hän lauloi uhmaten, Omituisen päättäväinen kiilto silmissään. Laulu oli tuo vanha Mamesta, jota saattoi syyttää kaikesta. Mamesta, jonka ruumis osasi väristä niin intohimoisesti, että se aiheutti San Fransiscon maanjäristyksen. Mamesta, joka oli naisellisen viekkauden perkuva. Meidän katseemme yhtyivät ja aavistin heti, että jotakin pelottavaa tulisi tapahtumaan. Gilda oli kuin tulessa, käsitin hänen pystyvän mihin tahansa. Vilkaisin ympärilleni löytääkseni Caseyn. Gilda veti hitaasti käsineet käsistään. Hän heitti ne ympärillä seisoville miehille, jotka yllyttivät häntä jatkamaan. Tunnelma oli äkkiä muuttunut omituisen kiihkeäksi, kaikki olivat kuin noiduttuja. Gilda yritti vatää pukunsa vetoketjua auki - hän aikoi tosissaan riisua itsensä alastomaksi kaikkien nähden ! Sain Caseyn näkyviin ja viittasin häntä paikalle. Mutta Gilda ei saanut vetoketjua auki. - Ehkä joku haluaa tulla auttamaan minua, hän kehotti. Muutamia miehiä ryntäsi heti hänen luokseen. Mutta samassa oli Caseykin siinä. Hän tarttui Gildaan kovakouraisesti. Gilda yritti riistäytyä irti, mutta ei jaksanut, ja Casey talutti hänet muitta mutkitta salista. Yleisökin järkiintyi. Lumous särkyi ja orkesteri alkoi soittaa. Minä riensin Gildan jälkeen ja tavoitin hänet käytävässä. Hän kääntyi hysteerisenä puoleeni. - Nyt he kaikki tietävät millainen minä olen, hän huusi. - Se kai tekee sinut onnelliseksi, Johnny. Mitä siitä, että vain sinä tiesit. Nyt he kaikki tietävät, että mahtava Johnny Farrell on ihastunut minunlaiseeni ja että hän meni naimisiin tällaisen. . . Minä löin häntä. Löin häntä kasvoihin, niin että hän vaikeroi. Enkä ikinä unohda katsetta, jonka hän loi minuun. Sitten hän syöksyi itkien tiehensä. |