| Mutta en aavistanut , etten tulisi
tapaamaan häntä. Keskusteltuaan kanssani puhelimessa hän
oli mennyt Gildan luokse, joka juuri oli pukeutumassa naamiaispukuunsa.
Gilda oli valinnut gaucho-aiheen. Hame oli tehty lannevaatteen tapaan halkaistusta
mustasta kankaasta. vyö oli leveä, kirjailtu, ja paita oli kermanvärinen
avonaisin kauluksin sekä koristeltu. Asuun kuului myös liivimäinen
takki ja leveälierinen hattu. Pukuun kuuluva piiska lojui hänen
vuoteellaan.
- Myöhästyn hieman, Ballin sanoi. - Johnny tulee noutamaan sinut juhlaan. Hän huomasi innostuksen, jolla Gilda suhtautui edessä oleviin kutsuihin. - Olet kiihtynyt jostakin, kaunokaiseni, hän huomautti. Ulkona kuuluva melu karnevaalihumussa valtavat väkijoukot täyttäessä lähikadut sai hänet vilkaisemaan ikkunasta. - Ehkäpä tunnelma on tänään sellainen. Gilda odotti jatkoa - Ehkäpä sinun ei olisi pitänyt avata ikkunaa. Siten tuli terävästi ja käskevästi: - Sulje se ! Gilda meni tottelevaisesti sulkemaan ikkunan. Huoneen täytti outo hiljaisuus. - Huomaatko, miten rauhallista nyt on ? Ballin kysyi. - Katso miten helppoa on päästä kiihtymyksestä. Vain sulkemalla ikkunan. Gilda seisoi äänetönnä ikkunan luona. - Muista se, Gilda ! Gilda astui ikkunan luota. Hän meni vuoteen luokse ja empi, tarttui sitten piiskaan. - Haluan katsella pukuasi, ennen kuin lähdet, Ballin sanoi. - Kas, aiot käyttää piiskaa ! Oletko varoittanut Johnnya ? Niin että hänkin tietää aseistautua. En tiedä pelästyikö Gilda. En tiedä ymmärsikö hän Ballinin käsittävän totuuden. Tiedän vain että hän päätti sinä iltana vetää minut mukaansa turmioon ja että hän melkein onnistui siinä. - Kukaan ei osaa tanssia niin kuin sinä, Johnny, hän kuiskasi ja painautui minua vastaan. - Kun kanssasi tanssii, muuttuu osaksi sinua, Johnny. Vilkaisin hermostuneena ympärilleni nähdäkseni, oliko Ballin jo ilmestynyt kasinolle. Mutta en nähnyt muita kuin tuntemattomia naamiaispukuisia vieraita. Yritin vastata pisteliäästi. - Sinä et ole lainkaan kehittynyt. Puhut edelleenkin pääsi puhki tanssiessasi. - Minun on puhuttava, Johnny.Niin kauan kuin käteni ovat ympärilläsi minun on puhuttava, jotten unohtaisi tanssia, Johnny. Hymähdin katkerasti. - Mihin oikein pyrit tuollaisella ? - Sinähän et ole viime aikona enää harrastanut - tanssia, tarkoitan ? Hänen huulensa olivat niin lähellä omiani, etten voinut ymmärtää hänen kaksimielistä vihjaisuaan väärin. Kun en kuitenkaan vastannut mitään, hän jatkoi: - Voisin auttaa sinua oppimaan sen jälleen, Johnny. Tanssimisen, tarkoitan. Jätin hänet siihen. Mutta en ehtinyt pitkälle, ennen kuin törmäsin Obregoniin. En ollut nähnyt häntä muutamaan aikaan, ja hätkähdin todetessani hänen ilmestyvän paikalle - samana iltana, jolloin saksalaisetkin taas olivat näyttäytyneet. Täällä ollaan, hän sanoi minulle. - Kotoista, varsin kotoista, mutisin. - Olemme kaikki täällä. Vakava ilme levisi hänen kasvoilleen. - Olemme kaikki täällä, mr Farrell. Ehdottaisin, että veisitte mrs Mundsonin kotiin. Tuijotin häneen hämmästyneenä. Mihin hän viittasikaan ? - Täällä syntyy ikävyyksiä. Ehdottaisin, että huolehtisitte hänen poistumisestaan, ennen kuin naamiot riisutaan, kello kaksitoista. Olisinpa tiennyt, kuka hän on ! Mutta juuri tällä hetkellä pidin hänen sanojaan huonona pilana. - Taidatte harrastaa melodramaattisia käänteitä, mr Obregon, tuumasin. - Tuossa tulee keventävä huumori, hän sanoi ja vilkaisin olkani yli. Casey lähestyi meitä. - Nyt draama on täydellinen. Casey ojensi minulle kirjeen. - Hän pyysi anteeksi, ettei ehtinyt sanomaan hyvästi. Repäisin kirjeen auki. Se oli Gildalta. '' Voit noutaa pyykin hotelli Centanarion edustalta. Kello kaksi lienee sopiva ajankohta''. Rutistin kirjeen palloksi ja pistin taskuuni. - Mene ovelle, käskin Caseytä. - Pidä silmällä jokaista, joka saapuu tänne. - Mutta hän meni ulos, Casey intti. Sitten hän huomasi ilmeeni ja katosi enempiä kyselemättä. Kaikeksi onnettomuudeksi Ballin samassa ilmestyi paikalle. - Missä Gilda on, Johnny ? Hän oli hermostunut, ja minun on myönnettävä, että tilanne minustakin oli äärimmäisen kiusallinen. - Hän on jossakin täällä, valehtelin. Huomasin Obregonin menneen tiehensä. - Täällä on niin valtava tungos, ettei helposti löydä ketään. - Etsi hänet minulle, Johnny. - En voi taata, etteikö se veisi aikaa, selitin ärtyisästi. - Odotan. Olen tottunut odottamaan. Kello oli lähellä kahtatoista. Tiesin etten voinut tehdä mitään ennen kahta, sillä olisi turhaa lähteä etsimään Gildaa kaupungilta. Olin kuitenkin lähtevinäni häntä etsimään. Kahdeltatoista alkoi yleinen meteli. Ihmiset riisuivat naamioitaan. Eräs mies makasi humalaisen näköisenä baaripöytää vasten. Nuori neitonen tönäisi häntä kehoittaen riisumaan naamionsa. Mies horjahti ja kaatui tuolilta selälleen. Hänellä ei ollut naamiota ja hän oli kuollut. Hän oli toinen saksalaisista. |